keskiviikko 9. elokuuta 2017

oltiin friikkejä...

jos joku vittuilee toiselle, se kuulemma todellisuudessa välittää siitä kun kertoo että mikä siinä on vialla niin
ikäänkuin haluaa että se parantais sen tavan tai jonkun itsessään.

se yks menneisyydessä kun kerroin typeriä vitsejä, jotka oli nerokkaita jollain lailla, mutta kun ne muutti vitsikkääseen
muotoon niin ne kuulosti typeriltä sillee niinkun ajatteli minusta siitä johtuen että olin typerä eikä nuo ollut vitsejä
äskein kuulin kun se sanoi menneisyydessä(muka?) että
-nuo on niin typeriä juttuja että ihan naurattaa
minä siihen että
-no vihdoin sä ymmärrät
en muista mitä tämän jälkeen.
yritin olla vitsikäs että ihmiset kiinnostuisi nerokkuudesta, tästä uudesta ajasta mitä olen myöhemmin lukenut ja
ajatellut tämän olevan. sit ne äskein kun kirjoitin tuon, ne ajatteli että ei niitä kiinnostakaan jos oon kusettanut ne
nerokkaiksi, tällee ne on just vittumaisia ääniä, pitää olla jopa varovainen mitä ajattelee, onneks äänet ei pysty
kuitenkaan rankaisemaan, alussa kyllä pelotti että tuleeko ne mun luokse, vaikka olin mielisairaalassa lukittujen ovien
takana (suljetulla). ne väitti että niillä on avaimet kaikkiin oviin, ja että niillä on vieläkin, paitsi näihin uusiin
jossa on molemmilla puolilla nuo urat niissä avaimissa ja lukoissa, nyt se yks ääni on tyytyväinen että se on ollu
suljetulla, meillä kavereiden kesken, en tiedä oliko todellisuudessa vai jälkeenpäin ajatellut, että friikkejä pidetään
sellaisina joista kukaan ei pidä, me taas pidettiin toisistamme ja itsestämme ja olimme friikkejä. radiohead laulaa
sellaisen biisin kuin creep, sentencedkin(metallibändi) laulaa sen, tällaisia just oon ajatellu että oon aiheuttanu,
vaikka tuskin. tykkään myös beck bändin luser biisistä, siinä lauletaan että
-i'm a loser baby so why don't you kill me.
ei ne kaikkia mun ajatuksia hyväksyny, mutta hyväksyi(?) kuitenkin mut, ainakin näyttivät siltä, lie mitä ajatuksia nuo
nykyajan fiktiiviset ääneni on.
ei me luuserit mitään cooleja oltu.
tuntuu että nuo äänet ei hyväksy mitään mitä toiset sanoo, ainakaan kaikki, haluavat olla ainutlaatuisia.

se yks ääni on sellanen että jos se on joskus sanonut jotain, se pitää yhä paikkansa vaikka huomaisi että ei pidäkään
se ei halua että on ikinä väärässä.

mä en voi vihatakaan ketään, tulee kaikkia juttuja, en osaa selittää. ehkä sen takia että se sit ymmärtäisi että on
onnistunut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti