sunnuntai 25. marraskuuta 2018

juttelemisesta

uusi blogi:
savannianzih.blogspot.com (in english)
(huom:en siirry sinne)
voit kirjottaa viestejä tuonne alas, ois mukavaa.
(mulle) numero tähän alle (aloita kirjottaminen tästä)

joskus ne sanoo jotain mitä ne ei oikeasti sano, joku rupeaa niiden päälle juttelemaan, mä voin kuulemma vaihtaa niitä
jotka puhuu monta päälle, ja joudun arvaamaan mikä se niistä äänistä on, suojelee mua kuulemma kaikilta puheilta.

meillä on kuulemma rinnakkais nykyisyyden menneisyydessä tapahtumia jotka muuttuu, ja miten me sinne päästään? sit ne
kutsuu meitä nimellä rinnakkais nykyisyyden tulevaisuudeksi, ihmetyttää vaan miten meiän menneisyys, enimmäkseen mun,
on niiden rinnakkais ulottuvuus, ku se on ollu jo, oliko se silloin jo meidän ja niiden nykyisyys, vai oliko se silloin
jo meiän nykyisyyden menneisyys, enkä ollu vielä syntyny? senkö takia mun silloinen nykyisyys mätti, ja pahasti.

kun välillä katon tvtä, jään jumiin eli on pakko katsella, kun menen tupakalle, se jää kesken, sit jotkut eräät äänet
välillä puhuu että ei sun tarvi kiinnostua tuosta, se on nyrkkeilyä, eli en oo kiinnostunu nyrkkeilystä, pelottavaa miten
paljon ne tietää minusta?

ne kuulemma aiheuttaa mun kautta toisillensa sen että eivät ole mun ulkopuolella, sanoen sen että meistä ei kyllä kukaan
ollu anzihin ulkopuolella.

ne keksi että miten niin ei voida jutella anzihin kanssa jos me kuunneltiin välillä mitä anzih puhui ja anzih kuuli mitä
me puhutaan.

ne juttelivat toisten saman ihmisen versioiden kanssa whatever, että ne hyväksyisivät toistensa kysymyksen ja vastauksen
vaikka en muista olisivatko muutenkin/silti samaa mieltä. samalla hyväksyivät että eräät sai joidenkin lisäksi puhua, ku
ne haluaa ne eräät puhua, sitte saivat ne muutkin henkilöiden jotka eivät ole oikeita niitä, puhumaan sillee että nekin
hyväksyi sen että niidenkin eräät saa puhua. välillä ne jotkut puhui kuin eivät hyväksyisi että eräät ei juttelis, silti
juttelivat eri tyyppien ja niiden versioiden kaa, vaikka en tiedä, toteaisitko että meillä ei oo mitään velvollisuutta
kuunnella meidän eräitä, niitä jotka jutteli eikä ketään muu kuullu, ja en tiedä kuuntelivatko joitain joita minä en
kuullut, kuulivatko ne sitten, miten ne voi olla yhtä pitkiä lauseita?

ne puhuu välillä niin että eivät mielellään anna toisten ihmisten äänien puhua, ja eivätkä ne ole oikeita niitä joilta
kuulostaa

nyt ne keksi että ne eräät jotka puhui ja vastusti välillä, ei aina vastustanu(?) niitä jotka puhui välillä, ei silti
niin että ne vastustajat ois koko ajan puhunu, olivat useimmiten väärässä.

perjantai 16. marraskuuta 2018

jotkut puhuu, vaikka eräilläkin on oikeus, silti jotkut puhuu enimmäkseen

uusi blogi:
savannianzih.blogspot.com (in english)
(huom:en siirry sinne)
voit kirjottaa viestejä tuonne alas, ois mukavaa.
(mulle) numero tähän alle (aloita kirjottaminen tästä)

se kusipää luulee välillä olevansa minä, niin että minä olisin hän, tämä johtuu siitä ku mulla oli pienenä vähemmän
rahaa ku sillä, vaikka hän nykyään väittää välillä että todellisuudessa hänellä ei edes ollu pankkitiliä, missä ne olis.
ne puhuu sillee että toinen niistä yksistä, eli toinen versio yhdestä äänestä, että ne hyväksyisivät toistensa puheet,
vaikka kuitenkin joskus kai puhuvat sillee että puhuisivat samalla lailla. ne puhuivat ikäänkuin keskenään, tai sopivat
asioita, ymmärrät varmaan.

jatkoa yhteen edelliseen viestiin, haluaako hän että kiusaan häntä pienenä, ja minkä takia, että sais vittuuntua ja
kiusata minua.

ne jotkut eivät kuulleet, jostain syystä, mitä nuo ja meidän nuo jutteli.

ne puhui välillä sillee että hyväksyivät että toinen niistä yhden henkilön muista on täälä, tai sielä, mahassani.

ne yhet vastustaa välillä, tai aina? ja epäonnistuu välillä, tai aina? mikäli olivat nuo ne samat, jotka sanoivat että
vastustaa ja epäonnistuu.

ne keksii välillä uusia juttuja(?) sit väittävät ettää keksivät ne viimevuoden toukokuussa, tai kaksi vuotta sitten
eivätkä kuulemma tienneet montako kuukautta vuotta sitten ne keksi ne, eli niillä oli täys oikeus, vaikka ne välillä
poistaa kaikki ehdot niistä, ja sanovat esimerkiksi, minä en ole täällä, sen sijaan että sanoisivat että mulla ei ollut
mitään velvollisuutta olla täälä, tuo viimeinen oli vaan esimerkki.

ne eivät voineet, tai jotain, puhua mun kanssa, tuntematonta aikaa minun kanssani, ikinä, eli siitä lähtien kun tulivat
tänne?, eli 2002 vuoden lopussa, ja se yks tuli tänne tämän paikan alussa missä nyt asun, en kyllä muista koska tulivat
mutta muistaisin itekkin että ei ollut edellisessä paikassa. siis sain skitsofrenian vuoden 2002 lopussa. siis ne kiusas
mua siitä lähtien monta vuotta, olin sellasessa tilassa että en pystynyt kuin makoilemaan sängyllä, olin niin peloissani
varmaan kun äänien kuuleminen päässä oli ihan uus juttu, ja ne vielä kiusas ja otti minun menneisyyden mokia aiheeksi, en
edes muista mitä kaikkea vittuilivat, kuten olen joskus kirjoittanut, ne rikkoi keittiön kaapin kun nukuin ja välillä
ettivät mua sielä missä asuin, mielisairaalassa, ja saivat minut tekemään ihan typeriä juttuja, en edes halua kertoa mitä.

mä kuulemma kerroin äitilleni mielisairaalassa näkeväni käärmeitä, mikä on kummallista kun en edes pelkää käärmeitä, en
tosin ottais niitä kiinni ku ne on niin nopeita ja jotkut, kenties suurin osa, myrkyllisiä tai vaarallisia, kuten
kuristus käärme.

vielä selvitys : ne siis jutteli toisten versioiden ittensä kanssa, kun niitä on yhden todellisen ihmisen eli äänen toisia
tyyppejä, niin hyväksyttääkseen toisilla jonkun asian. eli toisia versioita kuten viimekertaisen asuntolan kirjottelin.

jos jollain teistä on skitsofrenia, koittakaa kirjottaa niille juttuja, minä esim. rupesin jossain vaiheessa
kirjottelemaan lääkärin haastattelu lomakkeita, sit nykyään kirjottelen niille skitsofreenisia fantasia mualimmoita,
ainakin yhtä jolla on se nimi. tässä niitä fantasia mualimmoita, haaveilen julkaisevani niitä kirjoina, aikoinaan mulla
oli joitain kirjoja bod nimisessä kirja paikassa jossa niitä julkaistaan, myös sähköisenä versiona. huom. ne on kehittyny
noista versioista, eli olen kirjottanut niihin lisää materiaalia.

itse asiassa tuossa yhdessä asiassa mitä kirjotin, olikin kyse siitä, että kahdella niistä on joku, ja kutsuivat niitä
joitain nimellä, ja ne jotkut puhui enimmäkseen, sit se yks eli joku hyväksyi sen että eräs sen versio puhui välillä ja
antoi sen puhua, vaikka sanoivat että niillä on oikeus puhua, ja kun ehtoja ei saa olla, vaikka olikin silti sanalla väliä
puhua aamusta tähän asti, joten se muuttui että ne puhuivat. ja ne kaikki olivat välillä hiljaa, paitsi ne jotka sanoi
että ne puhuivat kokoajan, ja minä en vain kuullut, eikä ne jotkut myöskään. kuten ne jotkut eivät kuulleet myöskään noita
eivätkä meidän noita.

ne jotka vastustaa, ne kuulemma ei puhu totta, ne vaan sanoo jos joku sanoi että me tehdään joku juttu, ne vastas että
me ei tehty jotain juttua, jos joku sanoo että me ei tehty jotain juttua, ne teki jonkun jutun, siis sanoilla, ku mitään
ne ei voi tehdä, ku se on fyysistä, puhua vaan. vaikka tohonki ne ois vastannu että me voitiin tehdä joku juttu.

keskiviikko 14. marraskuuta 2018

pelottelin kusipäätä pienenä?

savannianzih.blogspot.com (in english)
(huom:en siirry sinne)
voit kirjottaa viestejä tuonne alas, ois mukavaa.
(mulle) numero tähän alle (aloita kirjottaminen tästä)

itse asiassa tuli selväksi, vai tuliko? en tiedä, että kusipää ei välitä vaikka muut tekee hänelle jotain ku ei halua
linkittäytyä niiden päähän. omituista, mitä olen tehnyt hänelle, vai pitääkö vaan olla ovela, vaikka hän on alusta asti
ensinäkemäämme ollut minua vastaan. siitä mitä teen hänelle tulevaisuudessa, aika paradoxin avulla. kummallista jos
tämä missä elän, on todellisuus eikä se milloin tämä aikaparadoxi tapahtui, missä mä elän, mistä nämä kaikki olennot ovat
kotoisin. onko se menneisyyden kusipää valmis vastaanottamaan tämän aikajanan minkälie jutun ittelleen että muka kiusaisin
häntä? siis se on sieltä menneisyyden rinnakkais tulevaisuudesta(ulottuvuudesta, siis sillä menneisyydellä on rinnakkais
tulevaisuus, ulottuvuus) siis tämä missä olen, enkä tiedä miten se on täälä yhteydessä minuun.

kusipää uskottelee että kaikki pitää tapahtua mitä hän haluaa, haluaa katsokaas pois täältä, mutta uskon että valhetta.

ne äänet pelkää kuolla, siks ne ei kuulemma pääse pois täältä, se on alimman tason juttu, ylimmän on että pääsee tähtiin
tai tulee joksikin humanoidiksi hengiksi miten vaan

äänille kuulemma pitäis avata joku portaali

ne ei kaikki hyväksyneet tai jotain mitä noi yhdet puhui, sit ne sanoi et me vaan puhutaan totuus, niin se minunkin
mielestä on. mutta jos ne ei hyväksy, pitäiskö mun? no, mäkin kuulen, ketkä puhuu ja mitä puhuu, vaikka en kaikkia kaikkea
kuulemma.

se minkä takia se kusipää esimerkiksi on täälä ku teen sille jotain pahaa, no kirjotan hänestä, kirjoittelin aikoinaan
että niiden pitäisi pyytää anteeksi ja häipyä, ehkä mun pitäis pyytää anteeksi ja ne häipyisivät? niin ja pyytäisin mitä
anteeksi? menneisyydessä, jossa en tehnyt mitään, kuulemma, vaikka kuulemma kiusasin, vai tulevaisuudessako tein, ja
menivät menneisyyteen, ja onnistuivat tuhoamaan mun elämän. sitä kun kirjottelen hänestä, eikö se ole tämän ajan ongelma?

ne mietti että ku mä laskeskelen jotain, ja ei tuu kahdella jaollinen luku, en tee mitään vaarallista, mä vaan epäonnistun
eikä siinä ole mitään vastaan tai jotain, se on ihan normaalia, ei aina voi voittaa.

mä kuulemma tein sille jotain lapsellisia juttuja silloin alkuaikoina kun oltiin tavattu, esim. sanoin että sano talo ja
tähti, se sanoi, sit mä että sun housut paloi ja lähti. tapahtuiko se hänelle, tuskin. sit ku leikin pienenä pikku
autoilla, hän sanoi että olen lapsellinen, no, olinhan mä lapsi. jossain vaiheessa se paljasti että joutui niiden autojen
sisälle ku prömpröttelin ja lennättelin niitä ilmassa, ja häntä pelotti.