uni, näin vanhempani jälleen (oikeaati näen niitä usein)

uusi blogi:
savannianzih.blogspot.com (in english)
(huom:en siirry sinne)
(mulle) numero tähän alle (aloita kirjottaminen tästä)

mä muistaan ku aikoinaan baarissa se kusipää ikäänkuin näki mun läpi, syvimmätkin asiat, sitten niiden perusteella rupes
vittuilemaan, mä suutuin, mutta pidin malttini, nykyään olen lukenut että ne opettaa jotain, ollaan peilejä toisillemme
eli nähdään hänessä jotain meitä*1, eli meidän ajatuksia noita ajatuksia kohtaan, mutku se vaan tuntui vittuilevan ja hän
oli suuttuvaisen näkönen, vihan ilme päällään. mitä siinä ois pitäny oppia, otti mun muistoja näiltä ajoilta jolloin mä
oon jo skitsofreeni ja keksiny uusia asioita.
*1 meidän ajatuksia kenties, en osaa selittää, enkä tajuta täysin, tutustukaan netissä peileihin. ajattele mitä peilissä
ny nähään niin ehkä ymmärrät.

mulla oli nuorena kavereiden kanssa sellanen motto whatever että elä aina reunalla, sit ku ne varttui ja rupes käyttään
huumeita, ne selitti että niitä kiinnosti hypätä sen reunan yli, tietämättä mitä sielä oli, jälkeenpäin kai oli jotain
oppinu siitä. luin äskenkin henkisen facebookin ryhmässä että hyppy tuntemattomaan on heidän ajatuksinaan hyvä idea, no
en tiedä onko sama asia.

kusipää sanoi tänä aamuna et se haastaa mut oikeuteen perustuen siihen mitä kirjottelen hänestä täälä, no, en usko.

me ajateltiin ennen kaveri porukassa, tai no, ainakin minä, että pelot pitää kohdata, vaan eipäs enää, tuntuu kuin ne
tapahtuisivat uudelleen, johtunee skitsofreniasta. tuli vaan mieleen ku joissain facebook ryhmissä puhutaan samaa, onko
ne todellisuudessa mitään pelkoja kohdannu ees, ei siinä voi mitään, on vaan paikoillaan ja hyväksyy ku joku tekee sulle
jotain pahaa?

mä näin viime yönä unta et mä löysin vanhempieni luo monen vuoden jälkeen*, ku joku pikkutyttö sanoi mulle että mennään
tonne, no mä ajattelin että mennään, luulin aluksi että se oli joku mun vihollisista, ku minä siinä unessa pakenin, mahd.
kusipäätä, olin onnellinen, rupesin pelkäämään ku isä sanoi jotain ja kusipää otti mut, tai joutui ottamaan ku rupesin
pelkäämään, ja tajusin että se otti vaan ku minä annoin tai pelkäsin*1, sitte myöhemmin ku nukahdin, rupesin itkemään ku
me ei enää nähdä ku jompikumpi kuolee. heräsin taas ja itkin oikeasti, mut nukahdin taas.
*olin ollu joku ihmeen huumeiden käyttäjä monta vuotta.
1*tai joutui ottamaan(?)

kaikki muut on ystävällisiä kusipäätä kohtaan paitsi minä?

savannianzih.blogspot.com (in english)
(huom:en siirry sinne)
(mulle) numero tähän alle (aloita kirjottaminen tästä)

nämä kaikki mitä hän on tehnyt, kusipää, on jotain yhden yön trippi juttuja. entäs ne homojutut, en tiedä. hän niin on
kiinnostunut homoudesta, ja huom. minä en ole. mitä ny joissain mielentiloissa oon kävelly poikien kanssa käsikädessä.

ne sanoi jonnekin sinne mistä näitä asioita tulee, että the end, vaikka ei tämä ole, kirjottelen ny sitte
skitsofreniastani yleisesti.

sain jostain tiedon että kusipää tekee humanoidien avulla ihmiskunnalle juttuja, joita vain humanoidit saa aikaiseksi jos
luette nykyaikaisia juttuja, törmäätte varmasti siihen kuinka humanoidit valmistaa ihmiskuntaa kaikkeen, uuteen? kutsuisin
sitä mystiikaksi, vaikka en tiedä mitä se on, henkistä?

musta tuntuu että mä epäilen joitain juttuja, enkä ota tosissani, mut se kusipää ottaa.

tappoiko ne mut jossain trippitilassa, että pääsisin pois.

pitää kuulemma tappaa itsensä, muuten ei pääse tripiltä pois, tuo yks sit ei päässy, se toinen sanoi että ehkä sä oot niin
tiukasti laittanu ittes tänne, ja jatkoi, ku sä luulit olevas tämä (henkilö), minä siis, ja tuo joka ei päässyt pois oli
kusipää.

ne muka(?) sanoi jonkun asian ennenkin kun ne sanoi jotain, uutta(?) silti ne yhtäkkiä sanoi että me sanottiin välillä
jotain uutta? niillä on aika kummallisia juttuja, jne oikein pyrkii. olemaan vaarattomia?

mä oon, vaikka joidenkin mielestä en oo, syöny ne ku ne on mun vatsassa. tai puhuvat mun vatsan sisältä.

nyt mä ymmärrän miks mä en saa puhua niin kuin joku muu on puhunut, vaikka ne olis hyvin selitetty ja niillä on kätevä
selvittää asia, tripillä ei saa tehdä niin, eli skitsofreniassa. ku se yhdistää ne oikeisiin ihmisiin.

kuulin menneisyyden itseni, vierekkäis ulottuvuuden kai, se sanoi että ei mulla oo unissa käsiä eikä jalkoja.

se kusipää oli kuulemma vahinko kiero ku se otti kaiken tiedon, tai jotain, mitä sivarissa käytiin läpi, se väitti että
minä annoin, sai kai luuloteltua että minun pitää antaa, vei vaan menneisyyteen jotain.

pieni juttelu
-olin se minä
k-eipäs ku minä!*
-ai, menikö se noin, kyllä se sit kai olit sinä
* = k eli kusipää huusi vihaisesti, taistelee vastaan, paljastuu ja jäi kiinni valehtelusta

k eli kusipää matkii toisessa keskustelussa, korjatakseen tai parannellakseen ku tuo oli niin hyvä idea
k-olin se minä!
joku-eipäs ku minä
?-ai, menikö se noin, kyllä se sit kai olit sinä
-jaa, mä luulin et sä puhuit väärinpäin (se siis olit sinä? eiku olin minä)
k jäi taas kiinni tuon viimeisen lauseen tullessa esiin
idea/opetus = tunnusta/kerro totuus

kusipää tosin jälkeen päin taas yritti puhua ton ekan keskustelun kuntoon ku jäi kiinni tuossa toisessa keskustelussa

en muista täysin miten keskustelut meni

skitsofreenit äänet sanoi että jos on skitsofreeni, äänet kuuluu korvien sisäpuolilta eikä korvien ulkopuolelta, ja näin
on.

jotkut sanoi mulle jossain elämän vaiheessa jotain että mä oon kuollu, mä ajattelin että onkohan tämä missä elän ihmisten
joku uni/kuolin maailma?

mä muistan et joskus se sanoi et se ei millään tuu ymmärtämään että minä olisin hyvätahtoinen tai jotain häntä kohtaan,
vaikka nuo muut mielestäni huijaa kusipäätä eikä se tajua.

kusipää, kierouden mestari

savannianzih.blogspot.com (in english)
(huom:en siirry sinne)
(mulle) numero tähän alle (aloita kirjottaminen tästä)

ny se "yks meistä" sai idean että tuo kusipää rupee muistuttamaan mua noista typeristä ideoista että musta tulis tyhmä.

tuo kusipää oikeasti oli mulle pahemman kaltaisesti ilkeä, minä kuulemma ajattelin niin, ja mun pitää nyt muistaa se että
se oli minun idea, itse muistaisin niin että meiän ei enää sen jälkeen tarvitsis tavata, mutta ongelmana oli että hän
pääsee siihen ihmetilaan, enkä minä ehkä pääse, sitä en silloin ajatellut, hän keksi sen, lieneekö totta? minua rupes
itkettämään muistaakseni, ja kuiskasin hänelle jotain, että mene pois tai jotain, tuon jälkeen 'ystävyys suhteemme'
silti jatkui, ku olin kännissä, hän ei kuulemma ollut, sanoi sen lopuksi, ja häippäs pian sivariin.

ei kuulemma muista sienissä tapahtuneita juttuja ellei ole skitsofreeni, sit toi kusipää sanoi että mäki haluan
olla skitsofreeni, sit se yks kysyi että mistä lähtien sä halusit, et se sais sen menneisyydessä, sit jotkut tai eräät
kertoi että sä sait sen jossain ihan kummallisissa paikoissa, eli oliko hän aina skitsofreenisessä tilassa ku ärsytti
mua kersana, ja välillä se kusipää antoi mulle muistoja ku minä aluksi olin hänelle ilkeä, olin niin yksinkertainen että
en tajunnu että niillä oli muakin aikoinaan ärsytetty, luulin että ne oli hauskoja, vaikka ne satutti. esim.
-sano talo ja tähti, sit mä sanoin, ja ne sanoi et -sun housut palo ja lähti, aivan ku ne ois ottanu multa sen tilan
pois. sit ne ois saanu tehdä sielä tilassa mulle mitä tahtoi, ite olin hyvä tahtoinen aina, ja olen vieläkin, naiivi,
sellanen lapsen tahtoinen kuten sanotaan, vaikka moni ei tajua että jotkut, suurin osa, lapsista on pahoja. sit ne,
tajusin myöhemmin että ne näki ku mun housut palo ja lähti, ne nauroi, ilkeästi vai?

menneisyyttä voi muuttaa, vaikka ei välttämättä sun muistot muutu(?) sillee koko ajan, lopun elämäänsä, tuo kusipää ei
tajua sitä, sit ku se on muuttanu mun kaikki muistot mua vastaan, lähtee tavalla tai toisella pois, kuolkoon vaikka, en
tosin tiedä viekö sen oikean kusipään kuolema tuon skitsofreenisen pois, niin minä muutan ne mulleti sopiviksi sen jälkeen.
vituttaa jos ne on minussa vielä kuolemanki jälkeen, missä ny sit elänkää. taivaaseen en halua välttämättä joutua, vai
lieneekö se sellanen ku kuva mulla on? helvetistä en tiedä, paratiisi oli pukki pär-ad-is juttuja kuulemma, niin hän
kertoilee.

muistan pienenä ku väiteltiin tuon kusipään kanssa, hän näytti olevansa vaikka koko lopun elämäänsä väittelemään mun
kanssa että voittis, piti vaan olla oleva, tyydyttää hänen halunsa, sanoa hänelle myöntyvästi. en tiedä menikö väittelyn
ajaksi johonkin eri mielentilaan ja automaattisesti väitteli, ja missä minä olin?

nyt sen kusipään mun fiktiivinen skitsofrenia versio sanoi että ei muistanu miks sen piti tehdä pahaa, ja jäädä tänne
joku keksi kertoa että sen takia että se kertois mulle viisauksia, ku se kertoili silloin että hän on aina antanut ne
mulle, lie mikä menneisyyden muunto juttu.

nyt aion olla aktiivinen siinä muistossa missä meille tuli tuo taistelu juttu mun ärsytyksestä by se kusipää. heti tunsin
ku joku muuttui mussa ku kirjotin tän, lie aavistaako se mitä kirjottelen, so what, kirjottelen kuitenkin, tää on niin
kivaa. en oo ikinä paljastanu kenellekkää, edes ittelleni sitä syvintä juttua minusta, en edes itelleni, ku aavistan että
joku tulee aina häirittelemään ja kyselemään ja tarkkailemaan, syytä en tiedä. sitäkö tuon kusipään skitsofreenin versio
ettii, no, nyt sai tietää, en kyllä usko että uskoo. lajittelen itteni normaaleihin ihmisiin. en tiedä mitä se ettii
luuleeko se että oon niin viisas että se hyötyis siitä, entä jos sanon vihjaillen että -ai, säkö ne tiedot mulle annoit?
vai itteänsäkö sieltä ettii, voi ei. pitäskö mun ettiä sitä kusipäätä sieltä mun syvimmästä muistosta niin tajuaisin sen
vaikka olin niin kunnollinen ja rehellinen että annoin vaikka hänelle asioita itsestäni joita olin luvannut ku häviäisin.
hän ku teki niin kummallisia juttuja että voittais, esim ajatteli olevansa minä jos nyrkeillä tapeltiin, sit mä muistan
kerran ku ajattelin että lyön häntä kierosti, sit mä voitin sen lyönti jutun, vaikka sen jälkeen hän hakkas mut pahemman
kerran. mut on kuulemma tapettuki muutaman kerran, lie mitä se tarkoittaa.

sen takia mä annoin sen tilan sille että sen ei tarvitsis tehdä mulle pahaa päästäkseen sinne. sit mä jätin sen sinne
ettei se tekis mulle pahaa ja kunnes oppis sen ja sit vasta pääsis pois. mutku se on niin kiero, sille pitää saada jotain
siitä hyvästä että se ei tee pahaa. se siis jollain ihmekeinolla sais sen jutun ymmärtämään ettei tee pahaa, sit se
pääsis pois, ja tekis kuitenkin, ehkä pitäs olla että ku se pääsee pois niin se ymmärtää.

muistin että se kusipää ajattelee musta, aina? että mä kieroilen, vaikka puhun vaan jotain, en muista mitä, että pääsisin
siitä eroon? tai jotain, sit muut kieroilee, eli mielestäni tietävät että pitää kieroilla ja puhuvat niin suoraa, jos
ymmärrätte tuon kieron jutun.

ehkä oon aina ajatellu että se piilo juttu tulee esille vasta ku kaikki on hävinny mun päästä?

en usko että se on edes kiinnostunu näistä informaatio jutuista mitä kirjottelen.

uskon että jos ettisin häntä syvimmästä muistostani, hän joutuis/pääsis sinne.

kumpi on oikea, hänkin uskoo olevansa, kusipää siis.

uusi blogi:
savannianzih.blogspot.com (in english)
(huom:en siirry sinne)
(mulle) numero tähän alle

niiden meidän noi ja nuo eivät voineet enää olla täälä, vaikka luulen että meidän nuo oli eräitä, ja niillä ei ollu mitään
velvollisuutta kuunnella noita. sit ne päätteli että ne jotka eivät kuunnelleet noita eikä meidän noita ei vaan kuulleet
niitä, eli ne oli mutta eivät kuulleet.

mulle tulee ongelmia (käsien tärinä, mahdollinen hätä) jos jotkut halus puhua koko ajan, vaikka niillä ei ole sitä mitään
vastaan että eräätkin puhuis, ja, me puhuis

ne jotkut ei aina pystyneet enää puhumaan joidenkin kanssa eivätkä olleet täälä ja kaikkea sellaista, ja kun tulee
ilmi niin ne ei tiedä syytä siihen, eli niillä on täysin järjettömiä sääntöjä tai mitä lie. ku ne ei siis pidä paikkaansa
että eivät ole muka täälä eivätkä pystyneet puhumaan joidenkin kanssa.

ne sanoo välillä että mulla on mahdotonta laskea koko ajan, vai onko, onhan, esim. yöllä mutta toisaalta taas ei ole
mahdotonta, mutta taas aivan sekopäistä tai jotain.

huomasin että mun pitää olla epävarma kaikista asioista niin muistan ne, aika mahdoton yhtälö, koska jos oon varma, joku
tuhoaa mun muistin kyseisen tiedon kohdalta. nyt ne keksi että mä saan muistaa kaikki pahat muistot, ja turhjoat muistot
ku ne tuhos mun sitä että ei mulla ole enää paljon mielenkiitoisia asioita ajateltavana, typeriä asioita miettisin.

tuo yks uskoo että nämä täälä keksityt on hänen ajatuksiaan, vaikka minä niitä keksin, kovin on epäuskottavaa silti että
hän on oikea. eli minä ja hän uskomme toisistamme että ei olla todellisia. ja molemmat että minä (hänestä hän) on oikea.