kahvia

nyt fiktiiviset juttelee mun blogista. tulee juotua aika paljon kahvia. twitter on aika typerä paikka, jutella joidenkin kuuluisuuksien kanssa, tylsää, piti sulkea se. teen itte ruokaa tiistaina, koko porukalle(ryhmäkotilaisille), kanapyöryköitä ja riisiä. piru vieköön, piipusta meni pohja, piti ostaa rrältä uus, 14€. kuulen nykyään kun muut mielisairaat talossa "puhuu" mulle, mitä sä oikeen mua vahtaat ja tollasta, mut skitsofreniaa se vaan on. käytän sinkkitabletteja koska mulla on hiukset niin huonossa kunnossa ja niitä irtoilee, mutta hyvin ovat päässä vielä. hitto, täälä on muurahaisia, niillä on majapaikka kuulemma tuola jossain astianpesukoneen takana, pitää pistää hedelmät jääkappiin ettei ne syö niitä. täälä on myös sellasia hunaja myrkky juttuja johon ne menee ottamaan hunajaa ja saa myrkkyä ja vie sen pesään ja kaikki muurahaiset kuolee. en hoida masennusta alkoholismilla, olen ollut kuivilla noin  10 vuotta. tosin yritin pari kertaa juoda mutta en juonutkaan, sanoin hoitajalle(ohjaajalle) jonka mielestä minun piti lähteä huutoniemelle, ja suostuin, myös harhaluuloja sain hänen puheestaan.

vapautus

täälä käy jotain sudanilaisia, naisia ja miehiä, eri aikoihin tosin, haisevat tosi pahalle. v**** mulla on kusi tauti, ollu jo monta kuukautta, pitää olla juomatta viime päivän klo 15:00 lähtien jos menee jonnekin. selailen tässä blogeja, hitto, eihän tässä ehdi ehdi tup... piipullekaan. olen tosiaankin työkyvyttömyys eläkkeellä ja sain sivarista mielisairaalan takia vapautuksen, aika harvinaista varmaan, sivarista vapautus. mulla on aina maha välillä kipee ja aina nenä tukossa. en tiedä mitä pahaa olin tehnyt kyseiselle henkilölle joka haukkui minua. kävin hakemassa ketipinoria, varauduin, iltapalana tomaatti ja juustoleivät +salaatti, päivällä oli perunaa ja sellanen juustolla höystetty kasvis joka näyttää ihan aivoilta, en muista sen nimeä.

mua kiusattiin, kaupungilla.

muutettiin pienenä laihialle, sielä mua kiusattiin aina 2. luokan loppuun jolloin muutettiin vaasaan takaisin, sielä tuli uusi kiusaaja kun muut pelas jalkapalloa, se selvisi mulle vasta skitsofrenian aikoihin. en ollut aiemmin ajatellut asiaa, oltiin vielä kavereita ennen skitsofreniaani, jonka jälkeen näin hänet kerran omassa asunnossani, en katsokaas ollut varma onko hän se joka on päässäni, skitsofreniaa kun on, fiktiivisiähän nämä ovat, mutta en silti halua enää nähdä häntä. se oli hän joka ajoi minua takaa, en tiedä miksi päästin hänet sisälle. olihan hän kiusannut minua, nykyään en päästäisi häntä asuntooni. toinen kaverini sanoo päässäni että hän ei tunnistanut minua, hänkin kävi, useammin kuin kerran. oltiin tiistaina ohjaajan(hoitajan) kanssa kaupungilla, käytiin syömässä veganassa ja ostamassa vaatteita. tosi hyvää ruokaa, burritos, paahdetut munakoisoviipaleet, parsakaalipiirakka ja juuressose. oksensin täs maanantaina, en tiedä minkä takia, lattialle, pyyhin ja lavuaari tais mennä tukkoon, se avattiin tänään vasta jollain aineella jota ei saanu haistella kun se laitettiin viemäriin.

mun bloglovin, askfm ja google+

mun askfm
-
mun bloglovin
-
google+

arkielämää, huumeidenkäyttöä

v****moisia pakkomielteitä laskea asioita jota yks fiktiivinen minulle aiheuttaa kun mielestäni pitää laskea, vai onko se hän joka laskee? pari viikkoa sitten ne väittivät että olisivat pöllineet minulta lehden, se tuli nyt kun silloin se ei tullut ja lähetin sähköpostia sinne. pihalla ei ole enää yhtään lunta, onneksi. taas aamulla tuli huono olo, olen silti onnellinen. näen yöllä unia huonommasta kaveristani jonka kanssa minulla ei enää ole välejä, ottaa päähän. minulla ei enää ole kavereita, kaikki ovat huumeidenkäyttäjiä, äiti suositteli eroa, erosin. itsekin jonkin verran käytin huumeita, mutta se on loppu, janssonin kodissa 3 kuukautta joka päivä käytettiin kannabista. kaverini teki hyvää fetajuustosalaattia, ja juustoja syötiin yksittäin, sit se joka aamu tuli hakemaan mut kahville. sit kun valvottiin pyörätuolipotilaan kanssa niin jälkeenpäin en jaksanut herätä sateenkaareen. huomasin että youtubissa äänet inisee. nyt ne huomas että sielä missä puhuvat sielä on mun ajatuksia eikä puheita, heräsin eilen aamulla niin mulla oli silmä paisunut, ilmeisesti epilepsiakohtaus. en tiedä mitä tänään on ruokana kun viikonloppuja ei lue listassa, kun keittäjiä ei ole paikalla. iltapalana pinaattikeittoa kanamuna ja leipä. olin psykologilla ennenkuin päädyin huutoniemenmielisairaalaan, sielä diagnosoitiin masennus. muistan kun olin yöllä kävelyllä kun kämppääni yritti tulla joku ja lähdin parvekkeelta pihalle, sitten yksi, nykyään ex-kaveri rupes ajamaan mua takaa ja huusi sieltä pysähtyneestä autosta että "tuu tänne mä tapan sut", syytä en tiedä. menin erääseen taloon jonne päädyin metsän ja pellon läpi ja soitin poliisit, poliisit veivät mut putkaan turvaan, sielä sain psykoosin. makoilin vaan mahallani. aamulla ne muistaakseni kysyivät että haluatko mennä mielisairaalaan, vaikka luulin että psykologille, vastasin kyllä, sitten ne veivät mut huutoniemelle. ruoka maksaa 6€, iltapala 2€ viikonloppu muistaakseni 2€ ja iltapala saman verran kuin viikolla. minulla on ruokana kasvispihvejä, ilmeisesti porkkanaa, ja perunaa. minulla on muuten diagnoosina erilaistumaton skitsofrenia, epilepsia ja alkoholin ja huumeidenkäyttö. lähdin monesti huutoniemeltä ryyppäämään, eli karkasin mielisairaalasta, aika pelottavaa varmaan joku miettii, mielisairaalasta karannut. mutta olen normaali ihminen erilaistumattoman skitsofreniasta huolimatta. minä ennenkuin sain skitsofrenian luulin että se tarkoittaa jakomielitautista vaikka se tarkoittaa henkilöä joka kuulee ääniä eli sisäinen ja ulkoinen maailma sekoittunut. eli äänet ovat hallusinaatioita. paranoiaa eli vainoharhoja minulla ei ole, vaikka väitetään että ne lähtisivät ajamaan minua takaa jos pääsisivät päästäni pois, mikä lienee mahdotonta. skitsofreniaa muuten sairastaa 1% väestöstä. minulla meni aika huonosti nuoruus, meinasin tehdä itsemurhan, kuuntelin bay laurelin - dream forever ja soitin kaverille että huomenna mua ei enää varmaan ole. sitten kuitenekin menin nukkumaan. nykyään enää siitä ei ole ongelmaa, sain sen koko elämästäni pois, olen ajatellut että skitsofreenit eivät tee itsemurhaa koska yrittävät muutenkin selviytyä, mutta olen ilmeisesti väärässä. olen kuulemma yhteydessä muihinkin maihin. tuo yks on onnellinen jos nauran sille, nauran oikein sen jutuille, lienee mikä kuuluisuus olen. olen lukenut että skitsofreenit saattavat yhtäkkiä nauraa ilman mitään ulkoista syytä omille sisäisille äänilleen. en ole varma mutta lienee harhaluuloa etttä skitsofreeniset kuulevat toistensa ääniä, vaikka kämpässäni käy näkymättömissä toisia talon skitsofreenisia asukkaita. täälä asunnossa muutenkin käy näkymättömiä fiktiivisiä joista kuulen vain äänen tietyssä kohtaa. mitähän nuo mielisairaat oikein kyyläävät, muakin, mitähän niiden äänet ovat niille musta kertoneet. silloin kun meinasin tehdä itsemurhan, olisin vetänyt puukolla ranteen pystypäin auki. jotkut niistä kuulemma silloin tällöin näkevät samoja unia kuin minä.

elämää, vainoharhoja

pihalla on taas kylmä kun satoi lunta, onneksi se on sulanut suurimmilta osin, näin nopeasti. liityin twitteriin, @anssianssianssi. kuuntelen scorpionsia, ihme, siltä tulee vieläkin levyjä, saksalainen bändi, aikoinaan kummelissa sitä matkittiin hyvin. tänään aamulla meinasi tulla huono olo. kaikilla bändeillä on tietty tyyli soittaa, jolla ne jatkaa. olen jollain lailla onnellinen, kiitos jälleen kerran citalopramille, se on ilmeisesti alkanut toimimaan. taas sataa lunta, mitä ihmettä, eikö se vois jo loppua, sulaa kuitenkin pian pois. olen alkanut juomaan hörppy mehua. pitää soittaa tänään äitille jos pääsis yökylään. ennakoin huonoa oloa, kävin hakemassa ketipinorin. torstaina oli mulle ruoaksi, paistettuja kanamunia ja kirsikkatomaatteja, iltapalaksi appelsiinirahka, leipä +leikkele. en päässyt vanhempien luokse, ilmeisesti kolmeen seuraavaan viikonloppuun, mutta ei se mitään, minulla on ensi vknloppuna keittiövuoro enkä pääse edes mihinkään. minulla on sellainen olo että tiedän että joku tuola jossain aina silloin tällöin ottaa minun ulkonäön ja sikailee minulla että saisi vahingoitettua mainettani, jota minulla ei kyllä edes ole, mutta sen edes vähän mitä ihmiset tietävät/ajattelevat minusta. hänellä/niillä on kai sellainen tieto että olisin kuuluisa, mikä minulla skitsofreniassani on. sitten hän aina kännissä laittoi minut tilaan jossa en muista mitään ja kiusasi minua, minkä hän kyllä osaa. ne kuulemma ottavat minulta muistia ja fiktiiviset käyttävät minun päätäni heidän päänään. menevät myös menneisyyteeni ja aiheuttavat minulle huonon maineen niin että minua on aina kiusatty, kaikki minun kaverini siis. kaikki sen takia että olen nykyään skitsofreeni ja fiktiiviset ajattelevat minusta pahaa koska se kuuluu skitsofreniaan. mutta minulta kuulemma menneisyydessäkin otettiin sillointällöin tietoisuus pois. mutta uskon että tuo kaikki on skitsofreniaa. en usko että se olisi niin taitavasti toteutettu että en tajunnut siitä mitään, olin katsokaas lapsena erittäin onnellinen. en ole harhaluuloinen noiden asioiden suhteen, toivon että en edes ikinä luule että tuo on totta mitä tuossa kerroin.

unohdan asioita

minä unohdan asioita, itse asiassa en muista paljoakaan skitsofreenisista päivistä, joka alkoi vuonna 2002, muistan kyllä että olin huutoniemellä ja janssonkodissa, ja suurinpiirtein asioita mitä sielä tapahtui, mutta etenkin kultanummesta en muista paljoakaan, ensimmäisistä kultanummen vuosista en muista paljoakaan. johtuneekohan siitä että en ole tehnyt mitään, makoillut, syönyt, tupakoinut ja nukkunut. muistan kun sekoilin vanhempien luona alkuaikoina kun pääsin pihalle huutoniemeltä ja kuinka isä vei mut takas huutoniemelle 2002 uutena vuotena. kävin maanantaina leponex polilla ottamassa verinäytteen. ei aamulla huonoa oloa, kiitos ilmeisesti citalopramille. en tykkää katsoa omaa kuvaani, siksi peilit vessassa sivussa. satoi lunta, ikävää.

hätä, tinnitys

 tuli taas torstaina hätä, kävin hakemassa muistaakseni ketipinorin, sain nukuttua, ihme kun nukahdan vaikka on hätä. unohdin että olin käynyt hakemassa klo 15:30 lääkkeen. olin torstaina katsomassa viidakkokirja -musikaalia. ei ota vieläkään citalopram toimiakseen, kuulemma menee 2 viikkoa, yks harjottelija sanoi että kuukauden. hirvee päänsärky joka mulla on ollu noin 12 vuotiaasta, myös tinnitys minulla on, yks fiktiivisistäkin inisee välillä. tiedoksi: tinnitys on korvien soimista, inisee siis. yhteen aikaan skitsofreniaa minulla ei ollut kumpaakaan, välillä ne nykyäänkin lähtee pois, kiitos skitsofrenialle, ilmeisesti. sain faijalta täs pari viikkoa sitten nenäkarvan leikkurin, oli ostanut sen lidlistä, 3€. vaikka nenäkarvat kuulemma estää saasteita tulemasta nenästä sisään. lauantaina minulle oli kasvispizzaa. kuten kirjoitin, minulla on aina aamulla huono olo, nykyään sekin on häipynyt. johtuiskohan se uudesta lääkkeestä, citalopramista? jos johtuu, sitä ei kai saa fiktiiviset millään pois.

päiväelämää, skitsofreniaa

olin käymässä vanhemien luona, sunnuntai ja maanantai, sisaruksenikin kävivät sielä. ei tullut hätää, meinasi, ehkä eräs pelasti. jaoin dosetin. söin iltapalan, pashaa, jogurttia, mysliä ja karjalanpiirakkaa. sain revanssi lehden, sen lisäksi tilaan käsikädessä ja moniääniset lehteä. mieleeni tuli pääkallo joka on keskeltä halki, yritin piirtää, mutta piirustustaitoni on hieman ruostunut. eilen meinasi tulla hätä, mutta kello oli 19:00 joten ei se kauaa ollut, kävin silloin hakemassa ketipinorin, normaalisti saan noin myöhään iltalääkkeet, nyt en saanut. fiktiiviset ovat minun skitsofreniani tuotoksia, vaikka väittävät että ne menee muuallekin, toisiin skitsofreeneihin. myös mielikuvani ovat fiktiivisiä. jos ääneni ovat fiktiivisiä, ja jotkut päässeet skitsofreniastansa eroon, miten se onnistuu minulla? ovatko jotkut fiktiiviset sen takia pahoja koska ajattelen että olen skitsofreeni, kato skitsofreniaan kuuluu pahoja ääniä. kerroin että kun käyn poissa, niillä ei kulunut sekuntiakaan, sitten ne jos käyvät, ovat kuulemma vuoden poissa, niin minulla ei niistä kulunut sekuntiakaan. kuulemma en enää ajattelekaan, johtuukohan se siitä alkuskitsofreniastani, kun en uskaltanut ajatellakaan, kuinkahan normaalia tämä on? ne sanovat että pystyn lyömään niitä, enkä kuulemma ole lyönyt, se yks fiktiivinen lyö kauttani. minä en usko että asunnossani on videokameroita tai kuuntelulaitteita. Olen peittänyt teipillä kannettavassa olevan kameran.

xtra lääke, fiktiiviset

en saanutkaan uutta xtralääkettä, sain vaan uuden lääkkeen, citalopram, sanoivat että mielialalääke. piti lopettaa nenäsuihkeen käyttäminen, se kuulemma kuivettaa limakalvon jos sitä käyttää kauan. mitähän äänille tapahtuu kun mä otan lääkkeitä, ehkä ne ei muuta niitä mitä ne tekee, millä ne sais siihen kuntoon että eivät puhuisi tietyistä aiheista ettei minulle tule hätää? luin että skitsofrenia voi aiheutua jonkin tragedian seurauksena, esim. kun tulee avioero tai jonkin läheisen kuolema, aiheutuiko se minulle siitä kun minua ajettiin takaa? fiktiiviset kuulemma katoavat siksi aikaa kun olen poissa, sanovat että täälä ei kulunut sekuntiakaan. yleensä kun minulle tulee hätä, menen toiselle puolelle tupakoimaan enkä laske mitään. jossain vaiheessa fiktiiviset sanoivat että ovat täälä, päässäni ruumiissa miten vain, sen takia koska ne alkuperäiset eivät halunneet tulla tänne. yhteen aikaan fiktiiviset sanoivat että ovat kuuloltaan, kuulostavat tietyltä ihmiseltä, mutta ketä vaan saa otettua tämän, roolin mikä lie. tässä mietin, mitähän niille fiktiisille vois tehdä jos lääkkeet ei auta, kun niillä on jonkun verran järkeä, mitä lie, käsittääkseni ei mitään jos aiheuttavat sen hädän minulle, joskus tahallaan, joskus vahingossa. muistan kun olin festareilla, rockperryssä kun ne äänet menivät ikääkuin juhlimaan, ne olivat kuin oikeasti olisivat olleet sielä, huusivat ja metelöivät onnessaan. lääkkeillä kuulemma menee pari viikkoa ennenkuin ne alkavat toimimaan, ei tuo citalopram tunnu vielä toimivan, mutta se onkin vasta puolet 20mgmmasta. ens viikolla vasta saan täydet, lääkkeet pitää kuulemma nostaa pikkuhiljaa. muistan kun yhteen aikaan join yksinäni kotona kotiviiniä, kävin yöllä läheisellä kukkulalla ihailemassa maisemia.

epilepsia, sairaala +muuta.

kaikkien vaivojen lisäksi minulla on myoklooninen epilepsia, ehkä jo mainitsin tuosta, mutta myoklooninen on sellainen että tulee välillä pieniä nytkähdyksiä. poissa olo kohtauksiakin tulee, olen joutunut sen takia pari kertaa sairaalaankin, poissaolokohtaus oli sellainen että katson ja pyörin katsoen lamppuun enkä ollut huomaavinani ulkoista maailmaa. sitten mut kannettiin baareilla ambulanssiin ja vietiin sairaalaan. eka ne kantoivat siihen ovelle ja rupesivat juttelemaan ja myöhemmin vietiin johonkin osastolle, joskus mulle laitettiin tippoja suoneen sellasella piikillä. ja sitten joskus pistettiin sellanen kone jossa on piuhoja kehooni liimattu sitten tarkkailtiin sellasella koneella. sielä oli niin sekava käytävä että piti pistää kännykkään tiedot minne pitää kääntyä kun kävin piipulla. olin sielä pari kolme päivää tilassa että en muistanut siitä ajasta paljon mitään. jogurttia ne antoivat ja toivat ruoan huoneeseeni, yläkerrassa oli kahvio josta ostin silloin tällöin suklaata tai muuta karkkia. muistaakseni mielisairaalassa syötiin paljon karkkia, olihan sielä se kahviokin jonne myöhemmin hommattiin tietokoneita ja niihin netti. vanhempanikin kävivät katsomassa sairaalassa. löysin tvstä metalliradio kanavan. en muista epilepsia kohtauksista tai sitä edeltävästä kohdasta mitään, kun sain huutoniemellä epilepsian, käsi rupesi pakon omaisesti liikkumaan ja rupesin muistaakseni huutamaan. kuten olen maininnut, se tapahtui työssä ollessani, eikä minun sen jälkeen tarvinnut mennä töihin. kävin myös kuntoutuskodissa, siellä yöllä kerran näin vanhan "kaverini" joka meni portaissa kun oveni oli jäänyt auki. kai se oli skitsofreenisiä näkyjäni. alussa äänet sanoivat että pistä välit perheeseesi poikki, mutta jotenkin aina päädyin käymään vanhempieni luona. sitten äänet kertoivat katkeria juttuja mitä minulle nuoruudessa tehty enkä silloin nuorena, tai lapsena tajunnut niitä. sairauteni sai alkunsa kun minua käsittääkseni ajettiin takaa, pakenin ja soitin jostain poliisille, menin putkaan turvaan ja aamulla veivät sairaalaan, sielä kauan makasin psykoosissa ja sain piikin kun en syönyt mitään, enkä myöskään tehnyt mitään, makasin mahallani vaan sairaalassa peloissani äänten ahdistelemana. äänet olivat alussa tosi rajuja. sain yhden kaverin joka tutustutti mut sairaalan maan alaisiin käytäviin josta pääsi eri paikkoihin, emme enää näe toisiamme. minä pari kertaa pistin käytävältä valot pois ja kävelin pimeässä. sielä pelattiin paljon sählyä, sielä lavan vieressä oli sellanen ovi josta monesti pakenin ryyppäämään. lähi kioskilla mulle ei myyty kaljaa joten ostin sitä muualta. kerran itkeskelin katkerasti puhelimeen kun faija soitti mulle, sanoi että tuun hakemaan ja vien sairaalaan takas ja lopuksi suostuin, hoitajatkin kuulemma autolla etsivät minua. ajattelin hypätä moottoritiellä rekan alle. nykyään minulla on pikemminkin tylsää kuin vittumaisia ääniä, välillä ne kyllä yltyy mutta kestän ne paremmin kuin alussa. vaikka minulla on ääniä aivan kokoajan. olen lähinnä kyllästynyt niihin ääniin ja puhesisältöön. ennen äänet eivät antaneet kertoa itsestään mitään, ei edes tuota lausetta, mutta fiktiiviset ovat erilaisia. viimeksi kun sain vanhempieni luona hätäkohtauksen vanhemmat pakottivat viemään kotiini jossa olivat hoitajat(ohjaajat) tukena kun eivät muuta osanneet tehdä, äitini katsoi silmiin ja puhui minuun järkeä. täälä on lopetettu yövalvonta, pitänee soittaa ambulanssi jos tulee oikein paha hätä. mutta menen aikaisin nukkumaan enkä herää kuin vasta aamulla, joskus aikaisin joskus myöhemmin kun hoitajat soittavat mut lääkkeelle. ennen mulla oli 19 pilleriä päivässä mutta niitä vähennettiin kun äitini pyysi. nykyään minulla on suurinpiirtein 10 pilleriä, tuola ensimmäisessä tekstissä on eri lääkkeistä lista. on aika kummallista kun skitsofreniani on edennyt siihen vaiheeseen että äänetkin, fiktiiviset haluavat pois päästäni jonnekin muualle, mutta kun ovat fiktiivisiä eli ei millään lailla todellisia niin minne menisivät, kai ne katoais, ai niin, sanovat silloin tällöin että tulivat äskein uudelleen tänne ja olivat paikassa jossa on "ei mitään", koska joku mainitsee niiden nimen niin tulevat takaisin. joskus skitsofreenit naureskelevat äänilleen julkisissa paikoissa, sitten ne leimataan. ääniryhmässä annettiin vihje että puhu puhelimeen kun puhut julkisissä paikoissa äänille. joskus luulee että skitsofreenin tai mielisairaan erottaa ulkonäöstä, mutta suurin osa niistä on normaalin näkösiä, mitä nyt välillä käyttäydytään vähän kummallisesti. vaikka äänet ovat fiktiivisiä eli ei mitään niillä on silti oma persoonallisuus ja nimi jolla niitä kutsutaan. vaikka skitsofrenia tarkoittaa jakautunut mieli, luin netistä että se tarkoittaa että sisäinen ja ulkoinen maailma sekoittunut, vaikka meillä vaan on mielestäni ahdistavia ääniä päässä. jotkut myös näkevät harhoja tai maistavat makuja. iltapalaksi muut saivat hernekeittoa jota eräs teki, siinä oli pekonia joten sain keittiöltä sienikeittoa. sitten oli tiikerijäätelöä, en tiedä mitä siinä oli, toivottavasti ei ulkomaalaisia hedelmiä, päähän jäi soimaan palefacen helsinki shangrilaa jota äänet muokkaavat, naurattaa. olin menossa piipulle niin hoitaja(ohjaaja) toi minulle vielä hedelmä salaattia. jos haluatte kuulla äänten sisällöstä niin tässä esimerkki mitä ne puhuivat, mikä on netti, mitä sielä on ja kun sieltä voi tilata juttuja postiin ja se yks ei tiennyt mikä on posti niin se jouduttiin selittämään sille, sinne tulee postikortteja joita ne jakaa ihmisille. kerran tein niille sellasen oven jossa ei lue mitään ja ajattelin että pääsisivät sen avulla pois, mutta eivät päässeet, kai on joku muu ovela tapa päästä niistä eroon, tai päästää ne pois. kun syyttävät, joskus syyttivät, minua olemassaolostaan, luulivat että minä en päästä niitä pois vaikka olisin ensimmäinen niitä pois päästämästä, mutta ne kuulemma lähtevät tekemään minulle jotain pahaa kun pääsevät pois. tuntuu sydämessä tuskaa, onkohan se skitsofreenistä? vai siitä että joudun hengittämään nenällä piippua kun saan epilepsia kohtauksen jos hengitän suulla, siis piippu ei ole nenässä. se yks niistä yrittää matkia minua, syytä en tiedä, sanoi että haluaa että minulla on samanlainen elämä, ei tässä mun elämässä ole paljon hurraamista. nyt se yks rupes hurraamaan. joskus se yks laulaa melodiaa biisin päälle mitä kuuntelen. revin kaikki luokkavalokuvani kun huomasin että ei niissä ole kavereita mulle, vaikka pää asiassa minulla oli se yks "ystävä". äänet väittävät sen olevan homo. vaikka minun aikaan sillä oli heterosuhteita. ei mua paljoa kiinnosta sen päihde elämä. väitti ennen että ei aio lopettaa ennenkuin todella haluaa, en tiedä miten sillä menee enkä mitä sille kuuluu ollenkaan. ennen äänet kävivät läpi elämää päässäni ja morkkasivat virheistäni.