musta jotenkin tuntuu että se tahalleen kuuntelee että sitä vituttais kun se niin tykkää tehdä mulle pahoja asioita.
toi yks tappoikin sen mutta ne ei pääse täältä millään pois, ne syntyy tänne uudestaan, mukava kohtalo niillä, huomaa
pieni iva tossa viimeisessä lauseessa.
silloin kun oltiin teiniikäisiä, se yks ei hommannu ikinä muija ystävää, koska mäkään en hommannut, mutta mulla on
fyysisiä ongelmia että en voi hommata, se ei olis ikinä saanu, ja väitti mua homoksi, miksi ei se hommannu sitte homo
ystävää? sille tuli pieniä ajatus ongelmia, ja joku, kai se, keksi että mä oon sen homo ystävä. no en tasan oo. mä en
kuulemma nyt sit uskaltanu hommata homo ystävää, se keksi.
nyt se yks joka ei usko että ne jotkut ovat täälä ilmassa että eikö teidän pää tipu lattialle tai ne kohdat millä te
katotte, ei ne kyllä mitään fyysisiä ole. onko niillä jonkin sortin näkymättömät ruumiit, kun jotkut jotka tulee tänne
missä asun niin ne muuttuu automaattisesti näkymättömäksi, tai näin väittävät, ainakin aikoinaan.
luin just moniäänisten sivuilta yhestä tekstistä että ongelma äänien kanssa suhteesta niihin. siinä mainittiin myös
kirja julian haynes - origins of consciousness in the breakdown of bicameral mind
mä en kuulemma voi pelastua skitsofrenialta koska äänet eli fiktiiviset tietää että mä olen skitsofreeni.
kuuntelin guns n rosesia, biisiä don't cry, tuli mieleen taas itsemurha, vaikka ikinä sitä voisikaan tehdä, olis aika
koomista, pistää guns n rosesia ja tehdä itsemurha, heh, surkuhubaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti