no minne? taivaaseen? totuus on siis hänen mielestä se että ei pääse sinne? miksei se hyväksy sitä? eikö se tavallaan
halua päästä?
fiktiiviset sanoi että jos ei tiedä jotain, se saattaa olla sitä että ei päässä oo sitä tietoa, eli se ei tarkoita sitä
että se ei ole totta, meidän joidenkin ihmisten pitää kyseenalaistaa kaikki asiat, niin tulee ymmärrys.
nyt se mun menneisyys kertoi että ei ole mun menneisyys, siis että sillä on oma elämä ja kohtalo. se kertoi myös että
minä olin kertonut jotain että sillä on oma elämä, niin se tajus että mun elämä ei ole sen tulevaisuus. jos mä muutan
menneisyyttäni niin onko meillä kaikilla mulla yhteinen muisti? onko kaikilla muisti minuilla oma elämä? nyt se kertoi
että se ei kerro kenellekään muulle mulle koska se haluaa omia niiden elämän. nyt se yks keksi että se kertoo niille
muille mulle että mä en oo niiden elämä. pystynkö mä muuttamaan omaa tai siis niiden(?) elämää. katoaako ne jos ne
tekee jotain jota minä en ole tehnyt? no, sielä kyllä tulee muistiin asioita joita en ole tehnyt, tai pikemminkin
sanonut, en niin näe mitään muistikuvia omasta elämästä. joskus kyllä, hataria. pystynkö mä enää muuttaa menneisyyttäni?
mä kuulemma sain kosketuksen johonkin, menneisyyteen tai johonkin, tuo yks yritti väittää mun äänellä, jota ei saanut,
että sä et saa saada, sit se yks sanoi että sä pikemminkin otat häneen, siis minuun, kontaktin. eikö niillä ole parempaa
tekemistä? se yks sanoi että koita unohtaa tämä koko juttu. toivottavasti katoaa, tuleeko tänne joitain muita
muistiversioita siitä. muutanko mä niitten menneisyyksieni elämää jolla on oma elämä jos mä muutan muististani.
nyt se yks huomas että sillä on mystinen mieli, vaikka muistan kun se kiusas mua pienenä kun tykkäsin mystisistä asioista.
se huomas sen siitä ku muistaa mystisesti, ku se ajatteli samaa kun minä ajattelin että muistan jollain lailla, miksi en
samantien muistaisi täydellisesti. yleensä päättelen toisista muisti asioista toisia asioita, ja pikkuhiljaa se kehittyy.
mutta pitää olla logiikkaa että mieli ei täyty muistista, vai onko se rajaton, vai näkeekö lukemattomia asioita yhdestä
kun päättelee?
olen huomannut, kun näen muistikuvia elämästäni, näen ne vierestäni(?)
en pysty olemaan rauhassa, pelko(?) hädästä ja äänet hallitsee elämääni, voi etuoikeutettuja joilla on tuo mahdollisuus
ajattelin jos olis vaikka jossain merenrannalla ja olis rauhassa, mut mahdottomalta vaikuttaa. yöllä/illalla meinaa
mennä hermot jos en saa päällypeittoa siirrettyä pois kun on kuuma.
muistan kun joskus kauan sitten ohjelmoin muka pythonilla, sellasia komentoja, ihan mitä vaan komentoja, vaikka niitä
ei olisi olemassa, kunhan ne selittäisivät mitä haluaa ohjelman tekevän, kirjoitin niitä paperille, ja ne toimi. sitä vaan
kirjottelisin tähän että ne käyttävät nykyään c++, itse en osaa ollenkaan ohjelmoida, osaan vaan käyttää sellasta ohjelmaa
kun resource hacker, siinä avataan .exe eli suoritettava tiedosto ja editoidaan, no, ainakin sen ikkunoita ja valikkoja,
en muista mitä kaikkee, siinä on myös koodia, alkuperäisessä kummallisessa ymmärtämättömässä muodossa, sellasia
kummallisia merkkejä. on olemassa myös dosin resource hacker, en muista sen nimeä enkä mitä sillä voi editoida. ne
ohjelmoidut jutut täytyy olla samassa muodossa kuin ohjelmointi kieli, ne kaikki { merkit ja kaikki, komennot voi olla
mitä vaan tarvii. on olemassa sellanen ohjelma ku pov ray vai mikä se oli, siinä voi ohjelmoida kuvia, samalla logiikalla
ku c++ lähdekoodi. pascalilla ohjelmoidaan näin:
{start of program}
ohjelmointi pätkä(mitä vaan)
{endofprogram}
mä en aina halua kuulla mitä ne sanoo, koska se vaikuttaa niihin, ne ei muista mitä ne oli sanomassa, tosin nykyään jotkut
haluavat olla minussa kokoajan läsnä, eritoten se yks, sitten se väittää että se ei ollut mun vika jos se unohti.
siivooja täälä sanoi että -sulla on valloittava hymy, tiesiks sitä. mä siihen vaan että -en tienny
ihmisellä on toinen puoli, niinku joku pimeä toinen puoli, sitte niillä on henkilökohtainen toinen puoli, niinku another
side, kuolema tai joku.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti