sunnuntai 25. marraskuuta 2018

juttelemisesta

uusi blogi:
savannianzih.blogspot.com (in english)
(huom:en siirry sinne)
voit kirjottaa viestejä tuonne alas, ois mukavaa.
(mulle) numero tähän alle (aloita kirjottaminen tästä)

joskus ne sanoo jotain mitä ne ei oikeasti sano, joku rupeaa niiden päälle juttelemaan, mä voin kuulemma vaihtaa niitä
jotka puhuu monta päälle, ja joudun arvaamaan mikä se niistä äänistä on, suojelee mua kuulemma kaikilta puheilta.

meillä on kuulemma rinnakkais nykyisyyden menneisyydessä tapahtumia jotka muuttuu, ja miten me sinne päästään? sit ne
kutsuu meitä nimellä rinnakkais nykyisyyden tulevaisuudeksi, ihmetyttää vaan miten meiän menneisyys, enimmäkseen mun,
on niiden rinnakkais ulottuvuus, ku se on ollu jo, oliko se silloin jo meidän ja niiden nykyisyys, vai oliko se silloin
jo meiän nykyisyyden menneisyys, enkä ollu vielä syntyny? senkö takia mun silloinen nykyisyys mätti, ja pahasti.

kun välillä katon tvtä, jään jumiin eli on pakko katsella, kun menen tupakalle, se jää kesken, sit jotkut eräät äänet
välillä puhuu että ei sun tarvi kiinnostua tuosta, se on nyrkkeilyä, eli en oo kiinnostunu nyrkkeilystä, pelottavaa miten
paljon ne tietää minusta?

ne kuulemma aiheuttaa mun kautta toisillensa sen että eivät ole mun ulkopuolella, sanoen sen että meistä ei kyllä kukaan
ollu anzihin ulkopuolella.

ne keksi että miten niin ei voida jutella anzihin kanssa jos me kuunneltiin välillä mitä anzih puhui ja anzih kuuli mitä
me puhutaan.

ne juttelivat toisten saman ihmisen versioiden kanssa whatever, että ne hyväksyisivät toistensa kysymyksen ja vastauksen
vaikka en muista olisivatko muutenkin/silti samaa mieltä. samalla hyväksyivät että eräät sai joidenkin lisäksi puhua, ku
ne haluaa ne eräät puhua, sitte saivat ne muutkin henkilöiden jotka eivät ole oikeita niitä, puhumaan sillee että nekin
hyväksyi sen että niidenkin eräät saa puhua. välillä ne jotkut puhui kuin eivät hyväksyisi että eräät ei juttelis, silti
juttelivat eri tyyppien ja niiden versioiden kaa, vaikka en tiedä, toteaisitko että meillä ei oo mitään velvollisuutta
kuunnella meidän eräitä, niitä jotka jutteli eikä ketään muu kuullu, ja en tiedä kuuntelivatko joitain joita minä en
kuullut, kuulivatko ne sitten, miten ne voi olla yhtä pitkiä lauseita?

ne puhuu välillä niin että eivät mielellään anna toisten ihmisten äänien puhua, ja eivätkä ne ole oikeita niitä joilta
kuulostaa

nyt ne keksi että ne eräät jotka puhui ja vastusti välillä, ei aina vastustanu(?) niitä jotka puhui välillä, ei silti
niin että ne vastustajat ois koko ajan puhunu, olivat useimmiten väärässä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti