en ymmärrä miksi pidän metallista

mä muistan kun mä kerran kävin höpönassujen pesällä(valehtelee, vaikka en valehdellut) päässäni on joitain naisia, ne
sanoi että höpönassut on söpöjä, sellasia valkokarvaisia pieniä otuksia. se oli sellasessa jostain puunjuuristosta katoin
niitä.

minä tässä mietin että ehkä pitäisi ottaa selvää miksi pidän metallista, siinähän viljellään kaikkea pahaa, en ymmärrä
yksinkertaisesti vaan pidän, ehkä johtuu siitä että olen aina kuunnellut, ja perheessäni on musiikki ihmisiä, ja oli
luontaista että nuorena kuuntelee metallia, no, kuuntelin vähän raptoriakin, klamydiaakin nykyään kuuntelen, ramones menee
myös, niillä on sellanen biisi ku sniffin glue, eli imppaa liimaa. impaled nazarenekin laulaa. ehkä ne lapsena kiinnostui
musasta ja siitä tuli niille ammatti, olis aika kummallista jos kuuluisan metallibändin jäsen menisi johonkin töihin.
toki ymmärrän jos ne menee sairaalaan, varsinkin mielisairaalaan tai johonkin laitokseen missä on mielisairaita.
edellisessä paikassa missä asuin sieläkin oli metallibändin jäsen, tosin ei kuuluisa, tietääkseni. ois hyvä biisin nimi
i'm a prey of metal, tuo sopisi minuun. tällä hetkellä kuuntelen tiamatia, kannattaa kuunnella deeper kind of slumber
levy vaikka ei olisi metallisti, tai wild honey, on niillä sellanenkin levy ku judas christ.

se yks kusipää puhui aina hyrräkyrvästä tai kyrpähyrrästä ja kuinka jotkut pitäis vispata spermaks ja nussia uudelleen.

kummallista kun mä puhun täältä joitain ilkeitä asioita itteeni kohtaan johonkin tuolla menneisyyteen muka, itseni
menneisyyden kautta siis.

en ymmärrä miksi ne ei tiedä samoja asioita joita minäkin, jos ovat päästäni riippuvaisia, näen tosi kummallisia unia
joskus usein niissä on se kusipää, se vihaa sitä että nään siitä oikeasta unia, ja saa minut unohtamaan ne, se väittää
että vaikuttaa koko maapalloon, ja kerää kaikkien ihmisten synnit ja menee niiden takia helvettiin, mutta ei joudukaan
kun ei ole tehnyt mitään pahaa, tai syntiä, se väittää että minä keksin tuon idean. ne väittää että uskovaisilla ei ole
omaa tuntoa, vaan synnit.

huomasin että olen aika epätoivoinen, ehkä siksi minulla on pahoja ääniä itseäni vastaan, äskein ajattelin että äiti
tulisi hakemaan minut, sain mieleen että se unohtaa, äänet sanoivat että sille pitäisi saada jokin viesti, pidin sitä
mahdottomana. vaikka onhan se minun päässäni mahdotonta saada, koska äänet eivät ole oikeita, enkä ole edes kaikkiin
ihmisiin fiktiivisesti edes yhteydessä. ajattelen että se kokoajan unohtaa kuten tyypillistä, ajattelin kellon aikaa,
tuntui että se on myöhässä, sitten soitan sille tai lähetän viestin, se siirtyy, kuten tyypillistä, ja olen lievästi
surullinen, mutta niinhän mä melkein aina. suvussani isän puolelta on masennusta.

yht'äkkiä ne väitti että ne on niin yksinkertaisia että voisin ymmärtää niistä kaiken, sitten se yks kysyi toiselta että
-tarkotikko sä tota ku sanoit että mä ymmärrän meistä kaiken
tai vastasi tuohon esitettyyn kysymykseen jollain tavalla. se sanoi että
-joo