sunnuntai 10. joulukuuta 2017

en ole mikään parantaja

nyt ne keksi varsinaisen ratkaisun, tuohan on tyhmä(minä), mitä sä sille yrität neroilla(tai jotain)

ne väitti äsken että ovat yöllä 'sielä missä ei oo mitään', vai palaavatko itseensä kun nukun, siis todellisiin, tästä
kerron lisää tuolla alempana.

sinne inkarnoitumaan kertyy paljon ihmiskohtaloita kun ne palvoo jotain yhtä, ja syntyy ihminen jolla on paljon kohtaloita
sisällään. tietää paljon ihmisestä asioita.

ne uskoo jotkut, ainakin yks äskein että olen lsd tripillä ja on mun sisällä koko ajan, se sanoi yhtäkkiä että koska
tämä trippi oikein loppuu, se sanoi se toinen sille että mä oon koko ajan yrittäny selittää että mä oon, siis minä,
skitsofreeni eikä tämä ole trippi, sit meni vuoteen 2012, onko nämä todellisia jostain vuodesta ja unohtaneet olevansa
oikeita tässä vuosien varrella, sitä vähän otti päähän kun huomas että sen pitää elää sieltä vuodesta uudelleen tähän
vuoteen. tuli mieleen että miten se ei ole vuodesta 2002, kun sain skitsofrenian.

ne kuulemma saa jutella kun minä ymmärrän että minulla on skitsofrenia enkä pääse niistä eroon. kun ne jotkut sanoi että
minä en tykkää kun ne juttelee, kun minulla on skitsofrenia, ja se yks sanoi että -silti mä en halua jutella, ja se toinen
sanoi että -silti sä sanot välillä että mä en halua jutella. kai se menee niin että mä ymmärrän etten pääse niistä eroon
vaikka haluaisin niistä eroon, joillain ihmisillä äänet vaan yhtäkkiä lakkaa puhumasta. ite oisin yllättynyt.

muistan kun asuin edellisessä paikkaa, joku tuli jumputtamaan yöllä teknoa mun asuntoni eteen, ne meni mun sisälle,
sit joku mies tuli vastapäisestä talosta huutamaan niille jotain että menisivät pois.

muistan kun yöllä ku ryypiskeltiin ku asuin vanhempieni luona vielä, käytiin pihalla yhellä kukkulalla, laulettiin broidin
kanssa siinä matkalla että.
-heijja svärje, i i i i, go go.
-suuri ja mahtava neuvosto liitto.
sit broidi otti paidan pois multa baarissa, mä hieroin muka kalja mahaani, ja pistin vähän ajan päästä paidan päälle.

muut tietenkin lentelee ja kaikkea unissaan ja nauraa mulle tämän jutun takia, mutta mä levitoin unessa, ajattelin vaan
tyynyn perseeni alle.

se propral auttaa, otan yleensä ketipinorin samalla, ja hätäkin lähtee, ehkä yhteisvaikutusta. äänet kyllä kieltää että
eivät käy toimistossa minun kanssani kun haen lääkkeen, kun otan ketipinoria ja propralia, hieman hauska päätelmä, heh.

niillä joillain ei ole mitään velvollisuutta tehdä kaikkea, eikä ne ole järjestäytynyt, ja kaikki tekee välillä jotain,
eli ne ei koko ajan ketään ole tekemättä, eli ne vaihtuu, eikä ne voi siis yhä edelleenkään tehdä mitään, vaan puhua.

nyt ne sanoi että mä yritin parantaa sen kusipään kun se vittuili kaikille ja se ei antanut, kun ei ikinä lopeta
tekemästä jotain vaan tekee niin kauan kunnes toinen lopettaa, tietää että se lopettaa, vaikka siihen menisi 2 elämää*,
joten se ei sitä seuraavana päivä ollut ittensä, vaan minä jollain tavalla. se oli jossain muussa mielentilassa jääny
jonnekin jumiin ilmeisesti eli ei siis elänyt fyysisesti, eikä ollut itsensä kontrollissa, en tiedä uskoako. nyt noi
sanoi että sä joudut kuitenkin palaamaan sinne, se sanoi että ei palaa, ne muut sanoi että menee siinä vaikka miljoona
vuotta joudut silti palaamaan ja entistä kauemmin siinä menee, joten se meni sinne ja antoi mun parantaa, mut mä sanoin
että en voi enää kun se meni jo ohi se tilaisuus. nyt se minä antoi sille mahdollisuuden ja se sanoi että voi taas
vittuilla, mä sanoin että mitä hyötyä kun me ei tulevaisuudessa olla enää kavereita niin mitä iloa, ja jotain, mut se on
monesti sanonu että saa jotain ihmeen kiksejä siitä, just mulle vittuilusta, ku se on niin helppoa kun en vastusta.
*mä siis yritin seurata ilmeisesti sitä ja vaatia sen parantamista mut se ei suostunu ja aika kului siinä mielentilassa.

ne väittää että mä oon seurustellu yhen muijan kaa johon olin rakastunut koulun jälkeen ja kävin sen luona kännissä, mut
tuo kusipää otti minulta muistot siitä pois, en muista veikö se vielä ajassa taaksepäin, itse muistan jotain levottomia
kävelyitä kännissä hänen kanssaan kun olin käynyt ja olin vielä sivarissa ja hän oli menossa pian.

mä pärjäsin ekalla ja tokalla koulussa, sit muutin tänne nimeltämainitsemattomaan pikkukylään ja sain sellasen käsityksen
että kolmannella on vaikeata ja silloin yleensä ruvetaan vihaamaan koulua, joten rupesin. ...ja en ole mikään ihmemies,
ainakaan enää että voisin parantaa joitain ihmisiä, väitetään että se kusipää otti sen kyvyn minusta pikkuhiljaa pois
vuosien varrella.

nyt ku mä ajattelin, vahingossa jos mä söisin ton yhen toisen jogurtin, mitä en todellakaan tee, tuo jonka jogurtti se
mahdollisesti oli, rupes kysymään toiselta että kuka on syöny mun jogurtin, jne. jne. oli aika vittumaista olla siinä
tilanteessa. noita tapahtuu välillä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti