ne saa joskus tietää mitä ajattelen tai jotain.

jos me reinkarnoidutaan ympäri aikaa ulottuvuuksia ja planeettoja, no, jos me yksinkertaisesti reinkarnoiduittais niin
kauan että ollaan menty koko ihmiskunta läpi, mikä lienee mahdotonta, jos teot muuttuu, tässä hetkessä, kuten nuo minun
historiassa takanapäin olevat henkilöt joilla on oma historia, me voitais olla kaikki sama ihminen, mutta kun vaihtoehtoja
on niin monta se lienee mahdotonta, teoria tuokin. ja reinkarnoitumisen avulla me eletään ikuisesti, joten ollaan voitu
mennä jo kaikki ihmiset läpi.

se kusipää, kuten edellisessä viestissä mainitsin, antoi minulle kyvyn muistaa, muka, kun muistin yhen vähäpätöisen asian
sen takia että kaikki ymmärtäis että mä teen asioita joita siitä puhutaan, kun antoi mulle mahdollisuuden johonkin että
jättäisin sen rauhaan enkä syyttäis sitä, ja tämä ei tietenkään pidä paikkaansa, hän niitä tekee, aika ovela, tollasia
juttuja se tekee.

ny mä sain vaistomaisen jutun, mua ei hyväkytä sinne ku mulla on liian perfektionistiset näkemykset niiden ihme ihmisten
tavoista. mut mä haluan jotain korkeampaa, mä tiedän että sielä nautitaan paljon enemmän, mä tiedän vaan. ne joutuis kai
tottelemaan niitä mun tapoja, mutta pysyköön itsessään, ehkä rupean hellittämään pikkuisen noita käsityksiäni. mä en siis
hae sieltä mitään mun palvontaa.

mä ajattelin ja katoin niin tuo yks otti mun fiktiivisen menneisyyden, tai eri historialla varustetun, ja otti minut ja
undo eli ei tehnyt sitä, teki sen takas päin, nyt tiedän sen sanan, perui sen. uncreation sille tapahtumalle, eli
nenimouL. neslepakS biisistä keksinyt olen tuon nenimouLin. en tiedä sit menikö se tapahtuma ajassa takaisin päin, sais
luvan kyllä mennä.

nyt kun mä pääsin vapaaksi, tämän maan kahleista, ainakin luulin, heti tuli joku ja moottorisahasi puita, näin sen, no
en tiedä todellisuudessa mitä se teki. näin hämähäkkejä, alunperin oli hämähäkinkin horoskooppi. nykyään on käärmeen
kantaja, ne on juuri vastakkaisilla puolilla.

mulla on salaisuuksia niiltä, esim. se että mä näen ne välillä, vaikka vähän mahdotonta pitää niitä salaisuuksina, kun
tietävät minusta kaiken, alussa pelkäsin sitä, paljon. muutenkin, kieltävät aina tuon että niitä ei voi ketään nähdä.

kun krshnan usko kieltää seksin, mietin mikä osa meistä huomaa sen, äänet sanoi että oma tuonto, ei, ei omatunto kiellä
seksiä, ei sitä voi piilossakaan tehdä muilta ihmisiltä, joten mikä osa se on meistä, ajattelin yliminää, joka on
krshna, aliminä ollaan me, eli siis minä.

joku kävi koputtamassa mun ovelle, mut ku avasin, sielä ei ollu kukaan, ehkä äänet, mut se oli niin realistinen.

ne väittävät olevansa mun omantunnon ääniä, sen takiako ne pelottaa, oonko mä tehny jotain väärin elämäni aikana?

se yks ymmärsi väärin aina, nyt sille selitettiin että se ymmärsi sen takia väärin että ne kuulosti hauskalta, joten sen
piti tasantarkkaan selventää se ittelleen että ei enää ymmärtäisi väärin. ku mä ihmettelen miks se on niin tyhmä. mäki
ymmärsin aikoinaan väärin ja jouduin selventämään sen itselleni. samasta syystä, niin aikoinaan ymmärsin.

nyt muistan, se nauraa taktiikka naurua, kaikki mitä se tekee on taktiikkaa, tai puhuu, joten sille on ihan turha
ruveta selventämään yhtään mitään.

vielä selitys noista ajoista, jos se on alle kaksi viikkoa, ei saanut näinä päivinä, ja vaikka olisi viikko kulunut
pitää sanoa että sai näinä tunteina, mutta ei näinä päivinä. ehkä hieman weird mutta ei se mitään.

se kusipää ei selitä kenellekään mitä puhuu, on kuulemma niin nerokas, me kyllä kuullaan mutta muka selittää jollekin
oikealle. äskeinkin sanoi
-kyllä ne on tarpeellinen, ne vaan ei oo hyviä soittamaan (tai jotain). ja puhui basisteista. kuten huomasitte, se ei
selittäny mitään mistä puhui, joku päätteli, minä kai, että luulee sen kuulostavan nerokkaalta. suurimman osan aiheista
saa multa, vaikka uskoo että se on tuolta yheltä toiselta. taktiikkaa en ymmärrä, vihaako se minua, syytä en tiedä,
väittää että mä kiusasin koko ala-asteen ajan, vaikka se kyllä kiusas mua, kerroin sille vaan typeriä vitsejä, joita
kuulin kavereilta yhellä paikka kunnalla jossa ennen asuin, äänet nykyään yrittää todistaa, että ne oli jotain vittuilua
mua kohtaan, en vaan ymmärtänyt niitä silloin, ajattelen nykyään että olin niin yksinkertainen, en puhunutkaan koulussa
kenenkään muun kanssa kun sen kusipään, nykyään kerrotaan että en keksinyt mitään juteltavaa niille, vaikka en tiedä
olinko ujo, en käsitä sitä enää niin, en muista ketä keksi tuon viimeisen, minä vai äänet.


muistan kun kuulin ku naapurini naksutteli kynää, jotain tapahtui, en muista mitä, minä taas koitin, laskin näin
ja naksuttelin, pilkun kohdalla naksautin, en tiedä onko se joku taikakynä sen jälkeen, kokeilkaa jos uskallatte.
-2,4,6,8,10
sitten yks mies kysyi jotain että.
-mitä.
ja ääneni kysyivät.
-oletko 1,4,6,8,10 mies.
se vastas.
-olen (kai, tai jotain, -kai mä olen sit. tarkemmin muisteltuna).

jos ne on uni maailmasta, käynkö unissani niiden mailla, onko minun uneni fiktiivisten joku paikka, no, nehän väittävät
tulleensa 'sieltä missä ei oo mitään'. viime yönäkin seikkoilin (sekoilin ja seikkailin) ja pelasin välillä monimutkaista
roguelike peliä, jota voi itse jotenkin kehittää, muistaakseni yks vanha tuttavani oli kehittänyt sitä.

mua vituttaa, tuo yks oli mua vastapäätä yks päivä iltapalalla, ja katseli välillä mua ja kiroili, toinen odotti toimiston
edessä kun olin sielä ja kiroili, mitä moon niille tehny, onko fiktiiviset ääneni menneet niillekin valehtelemaan jotain
no, tänään olin sen edessä ruokajonossa kun se söi, ei sanonut mitään, jos edes huomas mua, ja tuo toinen istui toisessa
pöydässä ja katseli välillä mua tavalliseen tapaansa, ei muuta. :/

hyväksyn itselläni pienet mielisairauden oireet, kuten kaupungilla yksikseen naureskelun, jossain luki että jos haluat
jutella äänien kanssa yleisellä paikalla, voit puhua puhelimeen ikäänkuin.