oliko mulla aikoinaan disassosioitunut persoona?

ne täs vähä aikaa sitten sanoi että eivät ole ihmisiä eivätkä eläimiä(?)

ne ihmettelee miksi ne puhuu joilla ei ole mitään velvollisuutta puhua, ja että minä kirjoitin niistä, ja minä en ymmärrä
miten minä voisin olla kirjoittamasta tai puhumasta niistä jos en erota ketä niistä tietyn ihmisen eri versioista puhuu.

minä kuulemma nauran välillä, ihan vauvasta asti. sit ne sai nauraa nämä kaks kuukautta, tai se yks, sit se yks sai nauraa
niin kauan kuin oli täälä, eli tämän paikan alusta asti.

ne ei kuulemma voi olla epävarmoja, ehkä niiden pitäisi, että ehkä noilla ei ole mitään velvollisuutta, ja tehdä jotain.

mulla tuli mieleen, oliko mulla aikoinaan disassosioitunut persoonallisuus häiriö? että sisälläni on monta persoonaa jotka
ottavat minut ja ovat minä, minä vaan siis olen ne? eikä kukaan todellisuudessa ottanut minua? se sanoi ittelleens, minun
kauttani todelliselle ittelleen se disassosioitunut persoona että tekee tämän tulevaisuudessa.

se kuulemma aikoinaan ajatteli että minä olen paha, sanoin mieleni muistoissa että haluan tuntea kaikki tunteet, kaikki
varmaan tajuaa mitä tästä päätellen hän teki minulle, siis kusipää.

joskus puhun ittekseni ja soitan ilmakitaraa ja rumpuja ilmassa, sitten tuo kusipää kertoo kuinka kaikki asukkaat nauraa
mulle, näen ne mielessäni jollain tavalla pihalla näyttää sormea ja naureskelee, tuo kusipää aikoinaan ihmetteli, tai
vihasi kun jotkut soitti ilmakitaraa, syytä en tiedä. kuulen niiden asukkaiden ääniäkin ulkopuolella tupakalla ollessani
erityisesti yhen. ei se kusipää siis ikinä naureskellu sille. ja ne näyttää yleensä etusormea ja nauraa. ja se yks kysyy
mitä sä oikein, ja jotain perään. onko se ny niin vakava asia, sit se aikoinaan väitti että olen lapsellinen, ja olin
lapsi, tietenkin olin lapsellinen, leikin pikkuautoilla ja se väitti jossain vaiheessa joutuvansa minun pikkuautoihin,
lopetin saamasta joululahjoja joskus 5 luokan jälkeen, sain vain deodoranttia ja kasetteja joihin äänitin metallia, ja
se väitti että laitoin isän deodoranttia, no, en mä edes sitä käyttänyt, se kovettui. koitin joskus 9 luokan jälkeen
lego moottoriani, ja se ei tykännyt, koitin vain toimiiko se. se nykyään väittää että pölli mun kaikki lelut, vihasin
äitiäni ja isääni kun en ikinä saanut lahjoja, ajattelin erota niistä enkä ikinä ottaa enää yhteyttä ja kuinka ne rääkyis
mun perään. minun piti erota vanhemmista skitsofrenian alkuaikoina kun olin mielisairaalassa, äänet käski, no yritin mutta
en loppujen lopuksi eronnutkaan. ne kävi joka päivä mun luona ja toi suklaata, ton eron jälkeen ei enää käyneet vaikka
otin heihin yhteyttä, äiti kuulemma itki joka päivä mun kohtalolle. minä myös lauleskelen musiikin päälle, en tiedä
lyriikoita, tiedän vaan musiikillisesti minkä kuuloisia ääniä se päästää suustaan.

olen jo pitemmän aikaa, reilusti päälle vuoden, mennyt tunnin välein tupakalle, piipulle, ja äänet vois tulkita jos menen
muulloin kuin tasalta että minulla on hätä, sit se yks kai rupeais tekemään jotain sen eteen, että varmasti olisi, joten
en voi mennä, muuta kuin joskus kun olen esimerkiksi käynyt syömässä, menen siis sen jälkeen. tai lääkkeiden.

kerroin aikoinaan kuinka täälä on joku jono mistä ne sanat tulee, ja ketä vaan voi puhua niitä ja voisivat puhua päälle
niitä ja kertoisivat silti samaa juttua, mutta eivät saa, tai voi puhua päälle, voiko siitä jonosta poiketa väliaikaisesti
ja kuinkahan pitkä se on? yhden lauseen pituinen jonka aikana seuraava lause rakentuu? ja millä perusteilla?

se yks, kusipää, välillä puhuu muiden äänillä, inisee, ja mulla on tinnitys välillä, jonka skitsofrenia vei pois, välillä.
ja minä nykyään kuulen sielä jossain taustalla kun se puhuu, tai ääntelee tai jotain. puhuu hiljaa.