intialaisia ajatuksia mm.

uusi blogi:
savannianzih.blogspot.com
(huom:en siirry sinne)
(mulle) numero tähän alle
nämä mun elämäni skitsofreeniset tapahtumat on kuulemma jo tapahtunut ennen syntymääni, silloisen tulevaisuudessa, ja
tapahtuu yhä uudelleen, sen takia mulle tapahtui jotain, en tiedä onko se peruuttamatonta. ja voin säätää sen kuntoon,
mut mun menneisyys on kuitenkin mitä on. muistan nykyään ku lapsena jo odotin että jotain pitää tapahtua, en vaan tiedä
mitä, en tiedä tiesinkö lapsenakaan.

oonkohan mä jonkinsortin perfektionisti, kaikki pitää olla tietyllä lailla järjestyksessä tai tulee ongelmia, ei siis
täydellisessä järjestyksessä vaan tietyllä lailla. tulee vaan mieleen tapauksia joissa skitsofreenit järjesteli
tavaroitaan, eivätkä voi heittää mitään tavaroitaan tai lehtiään edes pois.

nyt ne kertoi että eivät kuule kaikkia, ai mistä ne sen päätteli, siitä ku jotkut puhuu joistain asioista, olemattomiako
ne niiden mielestä puhuu?

vielä kerran, noi puhuu, silti eivät ole täälä, vai eikö ne kuule niitä? sit nuo sanoo että miten niin ei ollu, ja nekin
sanoo, jotkut jotka olivat sisälläni, että miten niin ei olleet, vai oliko -

mä olen kuulemma tottunu siihen että nuo väittää että ketään ylimääräistä ei ole täälä ja kaikkee, vai keitä nyt ovatkaan,
me? ei siis ne sanonu joilla oli nimenä nuo vaan me.

nyt minä ehkä tiedän miksi minulla on niin hämäriä, siis omituisia muistoja, niissä on jotain vikaa mitä tuo kusipää ei
ymmärrä, ja jos selvennän niiden tarkoitusta sille niin ehkä ne katoaa.

niillä ei kuulemma ollut sillä aikaa mitään velvollisuutta kuunnella mua kun puhuin jotain joka oli niiden totuuden
mukaan toista. esim. sain propralia hätään, ja ne tietää että sain propralia, mutta sain niiden mukaan alkuperäiseen
vaivaan eli käsien tärinään.

ne sanoi että ei vittuilla, se yks sanoi että mä ainakin vittuilen joka sanaan, ne sanoi että eihän me ketään vittuilla
joka sanaan, ja samaan syssyyn vielä että eihän meillä ollu mitään velvollisuutta kuulla kaikkia, esim. sitä joka sanoi
tuon yhden asian, vaikka siitä päättelivät siitä tuon yhden asian. sit kusipää sanoi jotain tuosta yhestä josta sillä
yhellä, ei noilla, oli velvollisuus puhua, ja ne sanoi että eihän noilla oo mitään mahdollisuutta puhua tuon yhen kanssa
kenestä jutteli.

onko mulla jotain reinkarnaationallisia ongelmia ton kusipään kanssa ku mä vihaan sitä, tavallaan, ja se pysyy minussa
ku musta pitäis syntyä sellanen jos mä vihaisin sitä, en silti suostu rakastamaankaan, kunpa lähtis jo pois. rakastaako
viisaat miehet tyhmiä ku voi lypsää niiltä rahaa?

muistin täs äsken ku sanoi joillekin päässäni että 'se katos ku pieru saharaan' ja että ettikää sitä, no, ne varmaan
vieläkin ettii sitä, pierua siis saharasta. ku ne sanoi että missä, ja rupes ettimään.

yks kumma juttu, äänet sanoi, tai vihjaili tai oli sanovinaan, ja minä sain sen idean selville, että jos en ota
ketipinoria niin mulle ei tuu hätää(?). se yks ei aiheuta vaikka se on just hätä lääke, nyt saan ottaa 4x päivässä, ei
kerralla, propralia, vaikka se oli alunperin käsien tärinä lääkettä. luin netistä niin se on paniikki lääkekin,
mainitsin lääkärille hädästä että ehkä se on jonkinlainen paniikki.

äänet väitti että skitsofreeneille asiat tapahtuu samantien, ne siis kostautuu, ilman reinkarnaatiota. mielestäni
reinkarnaatio asiat pitäisi ymmärtää, ei hampaat irvessä rakastaa joitain, tyhmiä esim. pitää käsitellä se asia.