tiistai 3. heinäkuuta 2018

rautaharja, apua!


uusi blogi:
savannianzih.blogspot.com
(huom:en siirry sinne)
(mulle) numero tähän alle

ehkä se kusipää pelkää mua ku näen välillä meneväni rautaharjalla pesemään itteeni, ehkä sen takia että korjaisin asian.

ne keksi että laskenko minä _koko ajan_ kahdella jaolliseen lukuun, sitten jotkut tai eräät sanoi että kyllä laskee, sit
ne keksi että ne sanoo noin ku se on niin typerä kysymys.

ne sanoi että mun ajatukset menee niin nopeasti että en eräällä tavalla saa niitä kiinni, ehdi.

äänet saa vihaenergiaa pelostani, silti, ne on vihaisempia mitä onnellisempi olen, eipä ole enää, joskus oli näin. ne kai
kyllästyi ku eivät saaneet enää minua pelkäämään, voinko kiittää psyykelääkkeitä? välillä ne nauraaki mulle. en vaan
muista, typeryydelle vai hauskoille(?) jutuilleni.

itse asiassa, ensimmäiset ääneni sain kun kaveri ajoi minua takaa autosta hyppäsi ja huusi tappavansa minut, sitten
saman tien tai sitä ennemmin tuli hänen kaksi perheenjäsentään päähäni, huusi että kusipää ajaa sinua takaa, juokse
mettään, sinne mä sitte juoksin, jälkikäteen aina mielessäni tätä ajatellessa että oisin varmaan muutenkin juossut.
sieltä sitten juoksin yhen talon kautta ku se ei avannut toiselle talolle, tutun talolle ja soitin poliisit. menin
putkaan turvaan ja luulin että poliisi aikoo silputa minut moottorisahalla, ja he veivät minut mielisairaalaan, en muista
millä nimellä he sitä kutsui ku luulin että psykologilleni, joka tosin oli sielä, syytä en tiedä, työpaikan vaihdos?

muistin yhen asian joka saattaa auttaa skitsofreenejä, uskallan kai kirjoittaa tänne vaikka äänet lukeekin näitä, ne
unohtaa niin helposti asiat, joskus menin mielisairaalassa sängyn alle, ikäänkuin vajosin sinne, menin sinne seinän
puolelta ja siirsin hieman sänkyä ehkä koitan joku kerta tääläkin, nyt siirsin sängyn jo valmiiksi, en tiedä ovatko äänet
ottaneet huomioon että sielä on mentävä aukko seinän puolella. ehkä kuulostaa hieman lapselliselta, mutta teen mitä vain
auttaakseni itseäni äänten kanssa, siloin äänet katosivat sisältäni ja menivät ulkopuolelleni, ehkä tulivat ovesta ja
ihmettelivät missä olen, vaikka minusta tuntui että ne leikkii että eivät tiedä, auttoi kuitenkin.

äänet sanoi että minä korvaan rakkauden järjellä, kun siis julkaisen näitä typeriä tekstejä ja blogeja.

mä niin haluaisin nähdä taas asioita mut oon niin väsyny sillä tavalla, ehkä psyykelääkkeet estää sen, estääkö se myös
uskonnolliset kokemukset joita saa ennen kuin joutuu mielisairaalaan ja saa psyykelääkkeet, ku jotkut luulee olevansa
jeesuksia, mitä lie maailman parantajia. ehkä vanhan ajan viisaat miehet yritti viisaudellaan saada psyyke ongelmat pois.

minä kuulemma voin huijata mikä vuosi on, saan sen vuoden ajatukset ja meiningin, ajattelen vaan että nyt on vuosi, tai
pikemminkin ajattelen : vuosi -

musta tuntui että äsken aika siirtyi taaksepäin, huomasin että en ollut ottanut propralia, kun otan sitä ennen syömistä
ku kädet tärisee jos syön, ja se on yhtä sotkua, lusikalla kaikki ruoat, myöhästyin puolituntia, sit kello oliki että
en myöhästyny, siirtyi 30 min. taaksepäin.

ne sanoi että ottavat multa kannabis sormuksen ja palauttaa sen tulevaisuudessa tähän mun samaan kohtaan missä aikoinaan
pöllivät, eli varastivat sen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti