torstai 11. lokakuuta 2018

kusipää, kierouden mestari


savannianzih.blogspot.com (in english)
(huom:en siirry sinne)
(mulle) numero tähän alle (aloita kirjottaminen tästä)

ny se "yks meistä" sai idean että tuo kusipää rupee muistuttamaan mua noista typeristä ideoista että musta tulis tyhmä.

tuo kusipää oikeasti oli mulle pahemman kaltaisesti ilkeä, minä kuulemma ajattelin niin, ja mun pitää nyt muistaa se että
se oli minun idea, itse muistaisin niin että meiän ei enää sen jälkeen tarvitsis tavata, mutta ongelmana oli että hän
pääsee siihen ihmetilaan, enkä minä ehkä pääse, sitä en silloin ajatellut, hän keksi sen, lieneekö totta? minua rupes
itkettämään muistaakseni, ja kuiskasin hänelle jotain, että mene pois tai jotain, tuon jälkeen 'ystävyys suhteemme'
silti jatkui, ku olin kännissä, hän ei kuulemma ollut, sanoi sen lopuksi, ja häippäs pian sivariin.

ei kuulemma muista sienissä tapahtuneita juttuja ellei ole skitsofreeni, sit toi kusipää sanoi että mäki haluan
olla skitsofreeni, sit se yks kysyi että mistä lähtien sä halusit, et se sais sen menneisyydessä, sit jotkut tai eräät
kertoi että sä sait sen jossain ihan kummallisissa paikoissa, eli oliko hän aina skitsofreenisessä tilassa ku ärsytti
mua kersana, ja välillä se kusipää antoi mulle muistoja ku minä aluksi olin hänelle ilkeä, olin niin yksinkertainen että
en tajunnu että niillä oli muakin aikoinaan ärsytetty, luulin että ne oli hauskoja, vaikka ne satutti. esim.
-sano talo ja tähti, sit mä sanoin, ja ne sanoi et -sun housut palo ja lähti, aivan ku ne ois ottanu multa sen tilan
pois. sit ne ois saanu tehdä sielä tilassa mulle mitä tahtoi, ite olin hyvä tahtoinen aina, ja olen vieläkin, naiivi,
sellanen lapsen tahtoinen kuten sanotaan, vaikka moni ei tajua että jotkut, suurin osa, lapsista on pahoja. sit ne,
tajusin myöhemmin että ne näki ku mun housut palo ja lähti, ne nauroi, ilkeästi vai?

menneisyyttä voi muuttaa, vaikka ei välttämättä sun muistot muutu(?) sillee koko ajan, lopun elämäänsä, tuo kusipää ei
tajua sitä, sit ku se on muuttanu mun kaikki muistot mua vastaan, lähtee tavalla tai toisella pois, kuolkoon vaikka, en
tosin tiedä viekö sen oikean kusipään kuolema tuon skitsofreenisen pois, niin minä muutan ne mulleti sopiviksi sen jälkeen.
vituttaa jos ne on minussa vielä kuolemanki jälkeen, missä ny sit elänkää. taivaaseen en halua välttämättä joutua, vai
lieneekö se sellanen ku kuva mulla on? helvetistä en tiedä, paratiisi oli pukki pär-ad-is juttuja kuulemma, niin hän
kertoilee.

muistan pienenä ku väiteltiin tuon kusipään kanssa, hän näytti olevansa vaikka koko lopun elämäänsä väittelemään mun
kanssa että voittis, piti vaan olla oleva, tyydyttää hänen halunsa, sanoa hänelle myöntyvästi. en tiedä menikö väittelyn
ajaksi johonkin eri mielentilaan ja automaattisesti väitteli, ja missä minä olin?

nyt sen kusipään mun fiktiivinen skitsofrenia versio sanoi että ei muistanu miks sen piti tehdä pahaa, ja jäädä tänne
joku keksi kertoa että sen takia että se kertois mulle viisauksia, ku se kertoili silloin että hän on aina antanut ne
mulle, lie mikä menneisyyden muunto juttu.

nyt aion olla aktiivinen siinä muistossa missä meille tuli tuo taistelu juttu mun ärsytyksestä by se kusipää. heti tunsin
ku joku muuttui mussa ku kirjotin tän, lie aavistaako se mitä kirjottelen, so what, kirjottelen kuitenkin, tää on niin
kivaa. en oo ikinä paljastanu kenellekkää, edes ittelleni sitä syvintä juttua minusta, en edes itelleni, ku aavistan että
joku tulee aina häirittelemään ja kyselemään ja tarkkailemaan, syytä en tiedä. sitäkö tuon kusipään skitsofreenin versio
ettii, no, nyt sai tietää, en kyllä usko että uskoo. lajittelen itteni normaaleihin ihmisiin. en tiedä mitä se ettii
luuleeko se että oon niin viisas että se hyötyis siitä, entä jos sanon vihjaillen että -ai, säkö ne tiedot mulle annoit?
vai itteänsäkö sieltä ettii, voi ei. pitäskö mun ettiä sitä kusipäätä sieltä mun syvimmästä muistosta niin tajuaisin sen
vaikka olin niin kunnollinen ja rehellinen että annoin vaikka hänelle asioita itsestäni joita olin luvannut ku häviäisin.
hän ku teki niin kummallisia juttuja että voittais, esim ajatteli olevansa minä jos nyrkeillä tapeltiin, sit mä muistan
kerran ku ajattelin että lyön häntä kierosti, sit mä voitin sen lyönti jutun, vaikka sen jälkeen hän hakkas mut pahemman
kerran. mut on kuulemma tapettuki muutaman kerran, lie mitä se tarkoittaa.

sen takia mä annoin sen tilan sille että sen ei tarvitsis tehdä mulle pahaa päästäkseen sinne. sit mä jätin sen sinne
ettei se tekis mulle pahaa ja kunnes oppis sen ja sit vasta pääsis pois. mutku se on niin kiero, sille pitää saada jotain
siitä hyvästä että se ei tee pahaa. se siis jollain ihmekeinolla sais sen jutun ymmärtämään ettei tee pahaa, sit se
pääsis pois, ja tekis kuitenkin, ehkä pitäs olla että ku se pääsee pois niin se ymmärtää.

muistin että se kusipää ajattelee musta, aina? että mä kieroilen, vaikka puhun vaan jotain, en muista mitä, että pääsisin
siitä eroon? tai jotain, sit muut kieroilee, eli mielestäni tietävät että pitää kieroilla ja puhuvat niin suoraa, jos
ymmärrätte tuon kieron jutun.

ehkä oon aina ajatellu että se piilo juttu tulee esille vasta ku kaikki on hävinny mun päästä?

en usko että se on edes kiinnostunu näistä informaatio jutuista mitä kirjottelen.

uskon että jos ettisin häntä syvimmästä muistostani, hän joutuis/pääsis sinne.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti