epilepsia, sairaala +muuta.

kaikkien vaivojen lisäksi minulla on myoklooninen epilepsia, ehkä jo mainitsin tuosta, mutta myoklooninen on sellainen että tulee välillä pieniä nytkähdyksiä. poissa olo kohtauksiakin tulee, olen joutunut sen takia pari kertaa sairaalaankin, poissaolokohtaus oli sellainen että katson ja pyörin katsoen lamppuun enkä ollut huomaavinani ulkoista maailmaa. sitten mut kannettiin baareilla ambulanssiin ja vietiin sairaalaan. eka ne kantoivat siihen ovelle ja rupesivat juttelemaan ja myöhemmin vietiin johonkin osastolle, joskus mulle laitettiin tippoja suoneen sellasella piikillä. ja sitten joskus pistettiin sellanen kone jossa on piuhoja kehooni liimattu sitten tarkkailtiin sellasella koneella. sielä oli niin sekava käytävä että piti pistää kännykkään tiedot minne pitää kääntyä kun kävin piipulla. olin sielä pari kolme päivää tilassa että en muistanut siitä ajasta paljon mitään. jogurttia ne antoivat ja toivat ruoan huoneeseeni, yläkerrassa oli kahvio josta ostin silloin tällöin suklaata tai muuta karkkia. muistaakseni mielisairaalassa syötiin paljon karkkia, olihan sielä se kahviokin jonne myöhemmin hommattiin tietokoneita ja niihin netti. vanhempanikin kävivät katsomassa sairaalassa. löysin tvstä metalliradio kanavan. en muista epilepsia kohtauksista tai sitä edeltävästä kohdasta mitään, kun sain huutoniemellä epilepsian, käsi rupesi pakon omaisesti liikkumaan ja rupesin muistaakseni huutamaan. kuten olen maininnut, se tapahtui työssä ollessani, eikä minun sen jälkeen tarvinnut mennä töihin. kävin myös kuntoutuskodissa, siellä yöllä kerran näin vanhan "kaverini" joka meni portaissa kun oveni oli jäänyt auki. kai se oli skitsofreenisiä näkyjäni. alussa äänet sanoivat että pistä välit perheeseesi poikki, mutta jotenkin aina päädyin käymään vanhempieni luona. sitten äänet kertoivat katkeria juttuja mitä minulle nuoruudessa tehty enkä silloin nuorena, tai lapsena tajunnut niitä. sairauteni sai alkunsa kun minua käsittääkseni ajettiin takaa, pakenin ja soitin jostain poliisille, menin putkaan turvaan ja aamulla veivät sairaalaan, sielä kauan makasin psykoosissa ja sain piikin kun en syönyt mitään, enkä myöskään tehnyt mitään, makasin mahallani vaan sairaalassa peloissani äänten ahdistelemana. äänet olivat alussa tosi rajuja. sain yhden kaverin joka tutustutti mut sairaalan maan alaisiin käytäviin josta pääsi eri paikkoihin, emme enää näe toisiamme. minä pari kertaa pistin käytävältä valot pois ja kävelin pimeässä. sielä pelattiin paljon sählyä, sielä lavan vieressä oli sellanen ovi josta monesti pakenin ryyppäämään. lähi kioskilla mulle ei myyty kaljaa joten ostin sitä muualta. kerran itkeskelin katkerasti puhelimeen kun faija soitti mulle, sanoi että tuun hakemaan ja vien sairaalaan takas ja lopuksi suostuin, hoitajatkin kuulemma autolla etsivät minua. ajattelin hypätä moottoritiellä rekan alle. nykyään minulla on pikemminkin tylsää kuin vittumaisia ääniä, välillä ne kyllä yltyy mutta kestän ne paremmin kuin alussa. vaikka minulla on ääniä aivan kokoajan. olen lähinnä kyllästynyt niihin ääniin ja puhesisältöön. ennen äänet eivät antaneet kertoa itsestään mitään, ei edes tuota lausetta, mutta fiktiiviset ovat erilaisia. viimeksi kun sain vanhempieni luona hätäkohtauksen vanhemmat pakottivat viemään kotiini jossa olivat hoitajat(ohjaajat) tukena kun eivät muuta osanneet tehdä, äitini katsoi silmiin ja puhui minuun järkeä. täälä on lopetettu yövalvonta, pitänee soittaa ambulanssi jos tulee oikein paha hätä. mutta menen aikaisin nukkumaan enkä herää kuin vasta aamulla, joskus aikaisin joskus myöhemmin kun hoitajat soittavat mut lääkkeelle. ennen mulla oli 19 pilleriä päivässä mutta niitä vähennettiin kun äitini pyysi. nykyään minulla on suurinpiirtein 10 pilleriä, tuola ensimmäisessä tekstissä on eri lääkkeistä lista. on aika kummallista kun skitsofreniani on edennyt siihen vaiheeseen että äänetkin, fiktiiviset haluavat pois päästäni jonnekin muualle, mutta kun ovat fiktiivisiä eli ei millään lailla todellisia niin minne menisivät, kai ne katoais, ai niin, sanovat silloin tällöin että tulivat äskein uudelleen tänne ja olivat paikassa jossa on "ei mitään", koska joku mainitsee niiden nimen niin tulevat takaisin. joskus skitsofreenit naureskelevat äänilleen julkisissa paikoissa, sitten ne leimataan. ääniryhmässä annettiin vihje että puhu puhelimeen kun puhut julkisissä paikoissa äänille. joskus luulee että skitsofreenin tai mielisairaan erottaa ulkonäöstä, mutta suurin osa niistä on normaalin näkösiä, mitä nyt välillä käyttäydytään vähän kummallisesti. vaikka äänet ovat fiktiivisiä eli ei mitään niillä on silti oma persoonallisuus ja nimi jolla niitä kutsutaan. vaikka skitsofrenia tarkoittaa jakautunut mieli, luin netistä että se tarkoittaa että sisäinen ja ulkoinen maailma sekoittunut, vaikka meillä vaan on mielestäni ahdistavia ääniä päässä. jotkut myös näkevät harhoja tai maistavat makuja. iltapalaksi muut saivat hernekeittoa jota eräs teki, siinä oli pekonia joten sain keittiöltä sienikeittoa. sitten oli tiikerijäätelöä, en tiedä mitä siinä oli, toivottavasti ei ulkomaalaisia hedelmiä, päähän jäi soimaan palefacen helsinki shangrilaa jota äänet muokkaavat, naurattaa. olin menossa piipulle niin hoitaja(ohjaaja) toi minulle vielä hedelmä salaattia. jos haluatte kuulla äänten sisällöstä niin tässä esimerkki mitä ne puhuivat, mikä on netti, mitä sielä on ja kun sieltä voi tilata juttuja postiin ja se yks ei tiennyt mikä on posti niin se jouduttiin selittämään sille, sinne tulee postikortteja joita ne jakaa ihmisille. kerran tein niille sellasen oven jossa ei lue mitään ja ajattelin että pääsisivät sen avulla pois, mutta eivät päässeet, kai on joku muu ovela tapa päästä niistä eroon, tai päästää ne pois. kun syyttävät, joskus syyttivät, minua olemassaolostaan, luulivat että minä en päästä niitä pois vaikka olisin ensimmäinen niitä pois päästämästä, mutta ne kuulemma lähtevät tekemään minulle jotain pahaa kun pääsevät pois. tuntuu sydämessä tuskaa, onkohan se skitsofreenistä? vai siitä että joudun hengittämään nenällä piippua kun saan epilepsia kohtauksen jos hengitän suulla, siis piippu ei ole nenässä. se yks niistä yrittää matkia minua, syytä en tiedä, sanoi että haluaa että minulla on samanlainen elämä, ei tässä mun elämässä ole paljon hurraamista. nyt se yks rupes hurraamaan. joskus se yks laulaa melodiaa biisin päälle mitä kuuntelen. revin kaikki luokkavalokuvani kun huomasin että ei niissä ole kavereita mulle, vaikka pää asiassa minulla oli se yks "ystävä". äänet väittävät sen olevan homo. vaikka minun aikaan sillä oli heterosuhteita. ei mua paljoa kiinnosta sen päihde elämä. väitti ennen että ei aio lopettaa ennenkuin todella haluaa, en tiedä miten sillä menee enkä mitä sille kuuluu ollenkaan. ennen äänet kävivät läpi elämää päässäni ja morkkasivat virheistäni.